Täytyy myöntää, että olen jossain suhteissa omalaatuinen ihminen. Jotkut sitä sitten voisivat sanoa hulluudeksi. Vaan tällaisista ihmisistä olen päättänyt pysytellä erossa. Mikään ei pakota minua masokistisesti viettämään aikaa heidän kanssaan. Minulla on oikeus olla ihan sellainen ihminen kuin mitä koen olevani. Miehellä on oikeus kritisoida kotiolemista.

Eilen vielä nuoriso jaksoi yliopiston kahvilassa keskustella lippujen hankkimisesta Madonnan konserttiin. Ilmeisesti tietokoneen äärellä oli vietetty muutamakin jännittävä tovi. Keskustelijat toistivat mitä iltalehdissä oli asiasta kirjoitettu. Kyllä, minäkin olin nämä jutut lukenut, kun kävin pankkireissulla kahvilla Wayne´s coffeessa. Seuraavalla kerralla saan ilmaisen juoman. Otan suuren valkosuklaakaakaon. Ja luen iltapäivälehdet, joita en koskaan osta, koska otsikot ovat raflaavia ja itse jutut suuri pettymys. Kaakao pitää jättää muutaman viikon taakse, sillä olen syönyt ylimääräistä. Eilen ruoan yhteydessä omenapannukakkua (joka oli todella hyvää) ja tällä viikolla laskiaispullan, joka oli turha. Kotona hämmästyin sitä, kun join miehen kylmää sitruunajuoma niin siinä olin yhtäkkiä 120 kcal suurehkossa lasillisessa. Toiste en samaa juomaa juo. Hyvä kun kaapissa on dieettivaaka, jolla saa nuo turhat kalirimäärät laskettua. Eilen söin 500 g kiwihedelmiä. Mistään en saanut selville paljon kaloreita.

Entinen poikaystäväni, nykyinen paperi-insinööri lähetti minulle tekstiviestin. "Minä haluan (yhä) sikabalettiin! (oo) MIten se teidän pieni nyrkinjyrsijä on kasvanut?" Samanlainen ystävällinen tekstiviesti tuli myös jouluna. Pojalla on joku fiksaatio sikoihin. Tykkää sikaesineistä, sikasarjakuvist, suunnitteli minipossun hankkimista. Vastasin viesteihin yhtälailla ystävällisesti. Tämä oli se poikaystävä, joka toivoi exän aviomiehen hakkaavan exää, enkä tiedä ketä exää poikaparka (minua 8 vuotta nuorempi) oli sitten tarkoittanut. Joten oma-aloitteisesti en hänelle kirjoita mesetä tai soita. Eilen soitti myös medianomiopintonsa alkoholin ja huumeiden takia lopettanut nuorimies, jota tapasin muutaman kerran MONTA VUOTTA sitten ja joka on nyt hoidossa mielenterveyden vuoksi. Kaipaili diapamia ja tuumi, että töissä oleva hoitaja ei sitä hänelle anna ennen iltalääkkeiden aikaa. Niihinkin tulee riippuvuus. Ystävällisesti keskustelin hänenkin kanssaan, mutta omaehtoisesti en ota häneenkään yhteyttä. Missä ovat kaikki tavalliset ja normaalit ihmiset? Eikö heitä olekaan? Bussipysäkilläkin kaksi kevättä sitten tutustuin vain mielenterveyden takia hoidossa oleviin rassukoihin. Helsingissä nämä henkilöt ovat ehkä astetta vaarallisempia. Täällä surullisia rassukoita. Mies tuntuu olevan ainoa normaali-ihminen lähistölläni. Pidän siitä, että mies hassuttelee aina ja tykkää kun saa ihmiset nauramaan. Oikea koomikko. Tämä ulospäinsuuntautuneisuus täydentää minun pohdiskelevuuttani.

Eilen italialainen kuoro lauloi yliopiston kahvilan käytävällä ja kahvilassa. Vanhoja italialaisia seitä jostain vuoristokylästä jotka osallistuivat "äänimaisema"-projektiin. Lauloivat todella kauniisti "Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa..." ja ilman aksenttia. Melkein kyyneleet tulivat silmiin. Itse luin Cambridge Companion to Levinas kirjaa pro graduani varten ja join pullollisen ED lemon light energia juomaa. Vain 20 kcal koko pullossa. Ei se kuitenkaan siihen varsinaiseen ongelmaan auttanut, joka oli se, että silmiä särki kun olivat rasittuneet. Pitäisi varmaan käydä silmälasiliikkeessa katsomassa todella halpoja silmälaseja, koska lukulaseja minun kuuluisi käyttää. Ehkä järkevämpi hankinta, kuin se mp3-soitin, jonka kanssa olen tuskaillut jo muutaman päivän. En raaski tilata 32,90 € maksavaa 4 GT:n soitinta, jonka akun voi ladata. 2 GT maksaisi 21,90 €, mutta en tiedä, että miten paljon siihen sitten mahtuu musiikkia. Pienemmän voisi myöhemmin antaa lapselle ja ladata siihen lastenmusiikkia (Ella ja Aleksi etc.), mutta saahan tästä soittimesta ne kappaleet talteen tietokoneella, että voi siirtää ne sitten uudelle soittimella? Kun en mitään tästä teknologiasta tiedä. Italialaisen kuoron italialaiset kappaleet olivatkin sitten tylsiä, kun en kieltä ollenkaan ymmärtänyt. Yläasteella valitsin valinnaisaineeksi saksan, koska minulla asuu Saksassa serkkuja. En kuitenkaan jatkanut sitä lukiossa. Olisi pitänyt valita ranska. Siitä olisi nyt hyötyäkin.

Bussissa ihmettelin ihmisten hattuja. Oli nuoren kollin hiphop-hattu, valkoinen lippis, jossa dollarin kuva ja lippa tietenkin niskassa. Vähän vanhemmalla naisella oli hienostunut ihan "oikea" hattu, mutta muut vaatteet eivät sopineet sen kanssa yhteen. Ja iäkkäällä rouvalla oli vaaleansininen löysä mummohattu, joka tuntui julistavan sitä, että hän äänestää keskustaa tai oikein suuttuessaan perussuomalaisia. Itse en äänestä KOSKAAN kristillisiä, jos sitä joskus olen miettinytkin. Sen vuoksi, että PS ja KD ovat nyt vaaliliitossa eurovaaleja varten. Tämän illan pressiklubissa tv:ssä on jälleen jotain Jussi Halla-ahosta. Vaatetus tuntuu olevan jonkinlainen "statement". Oma vaatetukseni julistaa vain sitä, että minulla ei ole paljon rahaa, eikä sen vuoksi uusia vaatteita. Odotan sitä, että laihdun ja sitten voin ostaa hyviä vaatteita. Tämän saman asian vuoksi en hommaa vielä uutta ajokorttiakaan, vaikka entinen on paperiversio ja 20 vuoden jälkeen aika kulunut. Inhoan valokuvia itsestäni kun olen näin turvonnut.

Bussipysäkiltä jäädessä nähtiin lapsen kanssa tokaluokkalainen poika, joka hakkasi jääkiekkomailalla lyhyestä kuusipuusta lumia pois. Hän jäi odottamaan tienristeykseen sitä, että ehdittiin pojan kanssa ohitse. Poikakin oli kiinnostunut tästä pojasta. Päiväkodin pihalla oma poika itki, kun tuli jotain kiistaa toisen päiväkotilaisen kanssa. Opettajan mukaan meidän poika oli mennyt ensin tönimään tätä toista poikaa ja kun toinen poika oli töninyt takaisin, niin meidän poika oli alkanut itkemään. Äidin läsnäolo lopetti sen itkemisen. Ja se, että annoin taas pojalle mehun, kuten joka iltapäivä, että päästään kotiin itkemättä. Meillä menee n. 1h päästä bussien kanssa kotiin. Kotiin kävellessä tuli vastaan tyttö, joka oli ottanut kengän ja sukan pois, koska kenkä oli hangannut kantapään auki. Hän käveli vähän hankalanoloisesti linkaten jalka puoliksi kengän sisällä.