Käytiin pankissa avaamassa yhteinen tili miehen kanssa. Piti täytellä lappusta sun toista. Kortit tulevat parin viikon kuluttua. Sen jälkeen piti netissä pistää eteenpäin pari asuntohakemusta. Mies olisi valmis muuttamaan HETI Helsinkiin työtä tekemään. Minulla ei opinnot ole vielä valmiit, joten arveluttaa sen suhteen, että mistä rahaa saadaan. Katsoin mol.fi:stä lastentarhanopettajanpaikkoja ja kauhukseni huomasin, että eihän niitä olekaan Helsingissä niin paljon kuin mitä ensiksi luulin. Jos ei olisi perhettä voisin hakea vapaammin filosofian, uskonnon ja psykologian aineenopettajan paikkoja, jos niitä sattumalta on mistä päin Suomea tahansa saatavilla. Nyt olen sidottu perheeseen. P***le.

Pistin googlessa hakusanaksi "liberian music" ja löysin kivoja videoita, joita sain linkitettyä helposti facebookiin. Tänne niitä en osaa laittaa. Vahinko, vaikka sen pitäisi olla varmaan aika helppoa. Ehkä lähipäivinä opin, jos vain yritän.

Juuri nyt tulevaisuus näytää taas vähän vaikealta, vaikka sen pitäisi olla nyt helpompaa kun ei tarvitse pelätä, että mies viskataan maasta pois. Se on vain tämä ihmisen pää, psyyke kaipaa jotain huolenaiheita aina. Illalla en meinannut unta saada ja tuli pelko, että nouseeko hypo jostain kulmaa ja vie mielen mennessään. Lapsi kuorsasi vierellä kuin aikuinen ihminen. Piti ihan kääntyä katsomaan sitä ja tarkistaa, että se on 2½-vuotias pojannassukka eikä yli 30 v. mieheni. Vai onko tässä sittenkin tulossa lievä masennus, just kun pitäisi olla onnellinen. Kellekään "aidon elämän ihmiselle" ei voi kyllä lähteä myöntämään, että hetkinen, minä taidankin olla just nyt sittenkin onneton kun mies sai oleskeluluvan Suomeen. Outoja tuulia. Pitää yrittää tehdä jotain piristävää. Ehkä minua pelottaa myös tuo töihin meno: a) saanko töitä mistään, b) pärjäänkö töissäni vai iskeekö mielialanvaihtelut niin kovasti, että tapahtuu joku katastrofi. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi eikä miehen asenne vaikuta ollenkaan hyvin asiaan. Joskus epäilen rakastetaanko meidän perheessä muuta kuin lasta.

Pitää vaan nollata taas illalla pää ja lukea kaunokirjallisuutta. Huolimatta siitä, että mies motkottaa siitä. Hänen mielestään ihmisen elämään kuuluu TV ja TYÖ ei sitten ollenkaan kirjallisuus. Pentele. Pitää vaan ajatella, että hetkinen rakas ukkoseni, kyllä minä sittenkin olen sivistyneempi kuin sinä. Mies ajattelee vai sitä, että pääsisi matkustamaan Afrikkaan, kun sieltä juuri palasi Suomeen hänen ystävänsä, joka on Nigeriasta ja sai jostain syystä oleskeluluvan Suomeen vaikka ei ole naimisissa ei lapsia ei mitään. Ja oli pitkän aikaa mielisairaalassa. Tämä ystävä näyttää aina vievän mieheni ajan. ME ei tehdä mitään kivaa koskaan keskenämme. Tietenkin lapsiperheessä on omat rutiininsa, mutta kun ei edes yritetä. Totta kai oltiin molemmat iloisia silloin kun odotin poikaa, mutta ei tätä tilannetta nyt kyllä voi silläkään korjata, että ruvettaisiin odottamaan toista lasta. Minulta puuttuu nyt kokonaan VISIO tulevaisuudesta ja se hankaloittaa oman pään sisäistä elämää. Tämä on AVIOLIITTO eikä se aina ole hauskaa.