Tuntuu jotenkin raskaalta mennä kotiin miehen luo, joka on joutunut viettämään koko päivän kotona tekemättä mitään. Korkeintaan katsonut TV:tä, nukkunut ja käynyt ehkä kaupassa. Tämä tilanne ei johdu miehestä itsestään. Mies kyllä tekisi töitä. Kurjaa on sekin, että yliopistolla ei ollut alkeiskurssin jatkokurssia, joka olisi ollut jokapäiväinen tapahtuma, vaan seuraava taso on kansalaisopistolla vain 2 iltaa viikossa 1½ tuntia kerrallaan. Sitä en erityisesti kestä, jos mies valittelee asiasta ja osoittaa kaikella käyttäytymisellään miten tylsää hänellä on ollut. Siinä mielessä hyvä, että hän suunnittelee tulevaisuutta. Itse tunnen tehneeni täyden päivätyön, kun gradun rakenne selveni eilisen ja tämän päivän ajattelun seurauskena. Ja lukemista ja opiskelua mies ei oikein arvosta. Ihan kuin minä en tekisi mitään. Tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Ehkä meidän täytyisi ruveta tekemään jotain yhdessä. Vaikka kävelyretkiä sunnuntaisin koko perhe. Tai sitten lapsi leikkii kanssamme koko illan ja me unohdamme oman avioliiton ongelmat. Minun mielestäni meillä on ongelmia. Sitä en tiedä mitä mies ajattelee. Enkä sitä käy häneltä kysymäänkään. Riittääkö hänelle, että olen nainen joka ei käytä päihteitä? Hän ei välttämättä osaa arvostaa mitään mitä minä teen. No, sitä hän ehkä arvostaisi jos keittiön pöydälle ilmestyisi kustannusyhtiön kautta tullut kirja, jossa on tekijän paikalla minun nimeni. Hänen sukunimensä, koska hän otti naimisiin mennessämme minun sukunimeni. Mistä avioliitossa pitäisi sitten olla kysymys?
(Viereisessä pöydässä opiskelijapoika kertoo toiselle viikonlopun krapulastaan. Todella rasittavaa kuunnella)

Niin no, kotiin mentyä minä käyn filosofian kirjan sijaan käsiksi kaunokirjallisuuteen (Kung Po) ja nautin jos saan lukea sitä rauhassa (jos lapsi ei häiritse). Ehkä vika on minussa, ehkä minä vain en osaa olla ihmisten kanssa. Eihän minulla ole edes tarpeeksi ystäviä keitä kutsua jos pitäisimme kirkkohäät. En tunne kuin muutaman ihmisen. Lukioajan parhaasta ystävästäni hankkiuduin eroon kun hän riiteli käydessään luonani kansanopistossa ja sai aikaan toraa uusien ystävieni kanssa. Ja siksi, että hän meni sänkyyn juuri sen pojan kanssa johon tiesi minun olleen ihastunut koko lukion ajan. Sitten meni välit poikki. Ehkä se vika todellakin on minussa. Ja minun pitää antaa miehen olla mes kotona vaikka itse luulisin olevani feministi