Kello n. 6.30 söin purkillisen mansikkaviilistä ja hörpyn sitruunavettä, jonka eilen jätin jääkaappiin pojan pillimehumukissa, jonka muumialaosa on ties missä. Pohdin luopuako Kirjasta Mies Lacanin kourissa. (Onkohan tämä oikein sanottu, vai pitääkö sanoa ja kirjoitaaa "Pohdin, että luopuako Pierre Reyn kirjoittamasta ja Suomessa Wsoy:n 1992 [siis samana vuonna kun hävisin Kalevalalla, oma syy - ei ohjausta ja valinta vaan siksi, että Liski (ja tunsin jo 6 v. asti, kuten niin monet muutkin.) kustantamasta (siis niin kauan ja tuntuu, että siitä olisi niin vähän. Aikaa.] vai julkaisemasta kirjasta Mies Lacanin kourissa. Piilotin sen jo kuitekin kirjaston Tove Janssonin kirjoittaman kirjan TAIKURIN HATTU alle.

jaha. Meniköhän tuossa edellisessä kappalaeessa KAIKKI SULKUMERKIT oikein & kiinni. Ei jaksa tarkistaa, ei voi.

 

Ajatusten haarukka ei tavoita kaikkea.

Vastapäinen talo on vihertävän sävyinen - ja tulee olemaan ihanaa, kun poika menee kouluun ja alkaa kirjoittaa opettajalle aineita. Löysin Sana-sol - vitamiini valmisteen, jossa on paitsi hyvä nimi, myös erinomainen maku. Tällaisia kirjoittaessa tulee mieleen kauppaoppilaitosajat. Se oli sen jälkeen kun olin opettanut mm. Olga Temosta, tosin hän ei silloin vielä ollut tuon niminen. Pidin minä sitten heille jonkinlaista ryhmää sittenkin kun olin kouluttautumassa (en ´opiskelemassa´) merkantiksi. Silloin ilman että sain palkkaa mistään (miten lie pilkkut menee en jaksa vaivata päätäni niillä. Vaivatkoon joku minua jos tahtoo, minä en kuitenkaan ole taikina, olen X (X=hiljaisuus). Olga tuli melkein viimeisenä (ei tarkka muistikuva) lavalle ja hänen takanaa soi erään paikallisen pienbändin hieno kappale. En kysynyt kai lupaa siihen kappaleen käyttöön ja Samuel Beckettin näytelmän rikoin palasiksi, eli jakelin vuorosanat lapsille ja sitähän ei ehkä missään tapauksessa saa tehdä. Tytöt olivat n. 15 eli 13-17 vuotiaita.

Virallinen Toivialan runo 18.3.2009 paikka XCV. DA.

hiljaisuus uus
kansa kaukana huus
soi kaukana taivaan Blues.
Olen tyttö kurja, tyttö karja, tyttö en mä kalja.
ehkä tyttökirja. Siis typerä tyttö, kirja. Njet. Mä vain ajattelen
Oleilen .... Olen oleilen - tämä on tärkeä asia muistaa.
Ja "Jumala soi" Yes, hetken itken kasvoini kätken, MINÄ se olen, ei hän
Nousen seisomaan, en sano. MINÄ se olen.

Jumalan kosketus meidän ohjasi yhteen.

kristillinen konteksti kuitenkin. Aina. Tulkinnassa. uskonnollinen draama oli mielenkiintoista. Se oli sama proggis (mistä lie se sana tulee, en tiedä) kuin jossa Kontio, joka on pappi ja stuntmanien kouluttaja (kenen lie kanssa nyt) on ollut. Tekstin syvyyttä tulee etsiä mielikuvista. Olisi kiva tehdä pidempäänkin, että miten ne mielikuvat saa välitettyä yleisölle, kansalle.

Pahoittelen lukijaa siitä, jos ajatus jossain on mennyt rikki/poikki/katki...tämä kun ei ole työtä niin ei tarvitse olla tarkka.

Siitä nyt sentään löytyy todisteet, että meillä Nurmeksessa oli vuosina 1985-1983 Bomban kesäteatterissa Kalevala - draama, jonka ohjasivat Paavo Liski ja entinen elokuvaohjaaja (Lampaansyöjät) Seppo Huunonen. Vuosiluvuista en voi kyllä mennä vakuuteen, että oliko se draama jo ennen kuin menin sinne taidelukioon Kuopioon, osin pakoon alkoholistiperhettä (ei äiti) - samalla myös väkivaltaista isää ja koulukiusaajia, jotka jatkuvasti muuttelivat nimeäni ja huusivat siitä kun kuuntelin Yö:n VARIETEETA ja pidin bändipaitaa ja pukeuduin mustiin ja pidin Tampereelta ostettua (nythän minulla on äidin asunnolla Woodstock-kirjoituskone, jota en tietenkään koskaan käytä, mutta tuskin siiät koskaan luovunkaan. En tiedä tahtooko poika sitten sen perinnöksi, jostain syystä. Tuskin....)

Minulla on Isaac Asimovin kirja I, robot. Se sijoittuu KAUKAISEEN tulevaisuuteen, vuoteen 2010 - ja sehän on ensi vuonna. Outoja ovat tieteisfantasiat aikanaan ollet, kovin outoja. Asimovit olen lukenut, mutta siitä on hyvin kauan aikaa ja tykkäsin niistä. Samoin isäni. Tämä tapahtui JOSKUS 1980-luvulla. The sound is science - ja jotta minua ei leimattaisi heti hulluksi niin konteksti on joku laulu ja helppohan tuo oli keksiä kun vaan ajatteleen Simon ja joku se (Garfunkel, en etsi kirjoitusasua netistä) ja siitä vähän väänsin. Eli siis toinen vastakysymys: mikä on hiljaisuuden ääni? Sitähän siinä alkuperäisessä laulussa etsittiin. "sound of silence" (S&G). Kyllä tuo lapsi voi leikkiä tämän kirjan (kirjoitetussa tekstissä "tämä" "tuo" "se" todennäköisesti ihan turhia!) kanssa.