Tarkistin asian googlella. Se on Jeanne d´Arc, ei Jean, kuten ensin väitin. Kalevaladraamassa tai sitten jossain muussa oli meillä muistaakseni dramaturgi jonka etunimi oli Jean, ihan suomalainen kylläkin.

Suomessa on asioita joista ei saa puhua. Kävin tämän kaupungin RAy:n (piti välillä ristiä kätensä ja etsiä voimia... : ). pelipaikassa kävin juomassa kahvin ja osallistuin keskusteluun, jossa vanha nainen keskusteli nuoren miehen kanssa. Nainen kertoi millaista oli olla kun aviomies - nyt jo kuollut - oli juonut ja mitä silloin oli tapahtunut. Ja nuori mies kertoi, miten hän ei enää käytä alkoholia. Kääntää vain toisen posken jos tulevat lyömään.  (kädet taas ristiin, kun ne kiusasivat minua peruskoulussa, siellä pienessä kaupungissa, siinä ja siinä paikassa etupihalla : uusi ja vanha koulu. Talonmiehen väärin kirjoittama ylä-aste. Ja kuinka vähän vanhempi tyttö oli se "silmää tekevä". Haukkuivat kyllä, mutta koiriksi eivät ryhtyneet. Ja elettiin 1980-luvulla Dingon ja Yö:n aikakaudella.

Suomessa ei saa käydä ihmettelemään tätä sanaa "SELVÄ". SE on "liian lennokasta". ´Clear´(cl/ear) ´sober´. Suomalaisella teatterileirillä minulla oli vaikeuksia. Oli eräs mies. Oli sen jälkeen rinki, jossa antoivat muovimukeista valkoviiniä. Ehkä minä vähän sitä maistoin, mutta minulla ON TARINA KERROTTAVANA ja heitin koko lasin seinään. Se tietenkin säikäytti väkeä, vaikka muki oli muovinen eikä mitään mennyt rikki.

Kansainvälisellä teatterileirillä 1993 ei ollut hankaluuksia. Yhtenä aamuna nukuin pommiin ja italialainen poika oli murtanut jalkansa silloin jotenkin. Siellä oli ihanaa. Se opettaja Pete Brooks (nyt se tuli oikein!) hieroi jalkapohjiani jonkun harjoituksen aluksi. Harjoiteltiin kohtausta, jossa kolme miestä on ryöstämässä jotain paikkaa. He suunnittelevat ryöstöä ja lopulta näkevät jo untakin, miten se tapahtuu. Kohtausta harjoiteltiin kronologisesti etuperin ja takaperin. Se oli oikein jännittävää.

Niin, sen vuoksi minä en suomalaisten kanssa viihdy. Kadulla tuli vastaan se nainen, joka lehtikirjoituksessaan (yhdistyksen kolumni - tai mikä lie) kertoi, että kalja Helsingissä halvempaa...

Erityisesti nimeäni ne pilkkasivat. Siihen aikaan 13 - 15 vuotiaana minä en ollut kadulla juomassa (niin ainakin meidän kylässä tehtiin). Minulla oli laukussa filosofian kirja - enkä minä ollut seurakuntanuorissa. Grillityössä sai kuulla HUORITTELUA. Joko äitiäni kutsuttiin siksi tai minuakin. Siinä oppii nauramaan sisäänpäin. Mutta parasta (vanhempieni omistama ytitys - ei enää toiminnassa ja rakennuskin purettu) oli oppia käsittelemään rahoja TODELLA NOPEASTI. Yhden kerran luukulle tuli ympäripäissään oleva mies, joka ei todellakaan osannut sanoa kuin "Muu".

Mutta minä viihdyn siellä missä on pahantekijöitä....Enkä kyllä heille sano, että Jeesus rakastaa....

Jossain laulussa sanotaan:"And you never get old." Ehkä O´Connor. Minä olen aina ystäväni kanssa jakanut ne pahat hetket. Siksi ystävyys on ikuista.

mitä itkuista

puhun joen puista

ja lampuista

 

jotka lukukirjojen äärellä lepäävät

ja sanat,

väsyynenä kirjoittaja itkee hetken ja lähtee matkaan yksinäiseen. Itseensä peilin avulla tutustuu...

: ) Scifileffa, antaakohan poika minun lukea sen.

Isi taitaa olla jo sitä mieltä, että MINUSTA TULEE KIRJAILIJA. Siis minun lapsen isi. Minä vain sain kokea ´tuta´ kun isän yksi sisko kävi meillä kotona.

Nyt klo 12.34 ja minä menen Aurorakahvillan lukemaan joko Sokrates koulussa kirjaa tai Abipsykologiaa.

Mielisairalaaharjoittelusta minä karkasin maailmalle siitä terveydenhuolto-oppilaitoksesta, kun oli teatterihaave. JA S E  NAINEN EI AUTTANUT MINUA. Olut on sellainen, se yhdistää ihmisiä...