minä voisin mennä hyvillä asioilla Ismo Alangon äidin Anna-Liisan luo - ovelle etsiä - VAAN EN VOI, koska en tiedä missä se on. Ja ihmisiltä turha kysyä. Tämän paikkakunnan, kaupungin merkittävin kulttuuriteko oli minulle, kun Anna-Liisa Alanko (Lausuja & runoilija sekä Tohtori -- pitäisikö mielenterveystoimistossa sanoa, että minä tarvitsen "toisenlaisia tohtoreita"? Ei, kun nääkin on ihan pätevät.) Toisenlaisena tohtorina oleminen... ehkä joskus... ehkä - ehkä ei...) tervehti minua sillalla kun hän oli menossa ilmeisesti (varmaankin, näin päättelen) rautatieasemalle ja minä ehkä (en muista) tulossa sieltä. Toisen kerran hän tervehti minua kun olin menossa kirkkoon. En muista näitä tai niitä vuosia sillä olen asunut täällä nyt 10 vuotta. Anna-Liisa Alanko on kuitenkin TAITEILIJA eikä mikään pelkkä julkisten laulajien äiti (herra varjelkoon noita, joiden elämää maassa ("__" isänmaassamme...?) seurataan (minä vein lapseni (noh, "___siviilipalvelusmiehenä)

Anna-Liisalle (ei näytelmä) voisin sanoa, että kun professori Paavo Liski jo kuoli ja hän (ei Liski vaan Anna-Liisa Alanko) oli katsomassa minun runonlausuntailtaani "Tuo mulle tulinen miekka" (ON RAAMATUSTA, MUTTA MYÖS KALEVALASSA, Vuonna 1993 Bomba, Juhlaviikot Ugreja... meidän kansa, mistä olemme tulleet, tuolta Siperian takaa ehkä.) He antoivat minulle 2 000 mk rahaa ja kertoivat jälkeenpäin kuka oli ollut katsomassa. Katsomo Kalevalan näytelmän kulissien vieressä (nyt jo purettu ´Maailmanvuori`) Kalevan hovi. Se on vielä jäljellä. Luulen, että tuo esiintyminen jäi viimeiseksi minulta. Auttaisiko Anna-Liisa minua, kun ei ole muita? Minä kuitenkin (syy? ei vaan...muistelo) (Ja Anna - Liisan runot kauniita, siis myös runoilija, sekö minulta jäi mainitsematta). Jossain kertoi kuinka väitöstilaisuudestakin TOIMITTAJA oli ottanut mieluummin kuvan hänen pojistaan kuin tehnyt selvää, mitä ja miten Anna-Liisa (a-l) väitteli.

Sen sijaan menen Mielenterveystoimistoon ja haen pois reseptini ja syön ketiporit kiltisti, kuten on pyydetty. Päiväkirjaa minä aloin pitää. Ja TÄYTYY MYÖNTÄÄ, ETTÄ MINÄ EN KIRJOITUKSIANI ENSIMMÄISENÄ TARJONNUT KUSTANNUSYHTIÖLLE, vaan lähetin niitä levy-yhtiöön Savonlinnasta. "Joona" olisi hyvä nimi pojalle, jonkun ihmisen. Se tulee Pelle Mil/Joona... Eräälle henkilölle ehdotin tyttären nimeksi "Isla". Se nyt olisi tullut toiseksi nimeksi isäni ismo äitini eila, siis --> is/mo & ei/la.

 

TYHJÄN TIEN TÄÄ TYTTÖ NEUVOI
JA PUHELIN TAAS SOI
KUVAA KATSOI.

SAI KENET TAHTOI - AINA, RUKOUKSELLA
JA HILJAISELLA AJATUKSELLA
eija 20.3.ad 2009. Joensuu. Ajatuksella Miian tukena, jos§,

 II.

joskus joku nopea kosketus

ja en säikähdä, sillä tunnen

sinut

 

IIb.

Joskus joku
nopea kosketus. Ja
en säikähdä, sillä tunnen.

 

TÄTÄ RUNOA VOISI MIETTIÄ VIELÄ KAUAN JA pistää rivit uusiksi, mutta minun pitää jatkaa tätä päivää. Ensin juon kahvin, sitten käyn mielenterveyden toimistolla & sosiaalitoimistossa. ... ja sitten jotain.

ÄLKÄÄ SÄIKÄHTÄKÖ SITÄ kuka suuri minua auttaa. Tai tuleeko? Ellei, niin joku muu. (auttaa).

Zen sanataiteessa kirjan palautin, koska sitä ei kannattanut jäädä lukemaan. Ja edelleen tää [MN/C=Q/A] paita päällä. Taakse se kuuluisi, mutta eteen sen laitan, koska mitä minä välittämään mitä ihmiset ajattelevat. Housujen kanssa käy niin kuin siinä mainoksessa, ne tippuu jo! Ollaan pian alkupainossa - ja siitä taas eteenpäin. Meni ohi se ´vaaramomentti´, että olisin repsahtanut ja kaikki kilot takaisin.

alaviitteet:

"ovelle etsiä" - siis en tiedä missä hän asuu, missä koti on. Ei jaksa kirjoittaa kaikkea kuten ajattelee nopeammin. ["yksi tyhjä sana tahdoin"]