Voi olla hypo tai joku enempi energisyyden virtaus. Näyttämötyönlinjalla meillä oli vähän erilainen maailmankatsomus kuin mitä täällä normaalimaailmassa. Puhuttiin energioista. Just nyt mun filosofia tuntuu yhtäkkiä todella yksinkertaiselta. Välillä on vaikeita lauseita, joita täytyy lukea pariin kertaan, mutta sitten se idea siellä olikin ihan simppeli. Lähetin tekstiviestin Miialla, joka on nyt Tanssii tähtien kanssa kisassa. Juuri hän oli siellä samalla näyttämötyönlinjalla ja juuri hän voitti Brechtin Pornosoneteilla silloin Nuori lausuja kisan. Siitä me tunnetaan toisemme. Minusta tuntuu todella hyvältä, että voin voittaa kateuden, koska juuri tuollaiseksi näyttelijäksihän minäkin halusin. Mutta ei se elämä ole niiin helppoa kuin kuvittelee. Vielä enemmän minä halusin lukemaan filosofiaa, koska se oli mielestäni vaikeampaa. Kirjoitin myös kirjeen eräälle runoilijalle, jonka kirjottajaryhmässä olin 2002. En tiedä lähetänkö tuon kirjeen, miksi en? Minulla on levykkeillä useita kirjoitettuja kirjeitä, joita olen tahtonut lähettää ihmisille joskus ja jälkeenpäin nuo kirjeet ovat tuntuneet todella tyhmiltä.

Runoa tuntuisi lähtevän syntymään. Vaan kirjoittamista tärkeämpää on oma lapsi. Siitä tulee vielä vaikka mitä - ehkä. Onnellinen, se tärkeintä. Tämä blogi taitaa sittenkin muodostua ikäänkuin päiväkirjaksi vaikka sitä ajatusta vastaan taistelinkin. On jotenkin lohdullinen ajatus, että joku TIETÄÄ minun elämästäni tämän kautta. Tämän hetken arvoituspiste on se, että lähetänkö sen kirjoittamani kirjeen vai enkö. Ehkä ensi viikolla kun teen toimeentulotukihakemuksen. Silloin minun pitää mennä yliopiston koneille tulostamaan verkkopankkitiliotteet. Samalla voin halutessani tulostaa myös sen kirjeen.

Voisiko kirjoittamisesta tulla minun ammattini? Miten, kun olen kouluttautunut nimenomaan opettajaksi? Enkä edes äidinkielen opettajaksi.