On niin surullista, kun Gösta Sundqvist on kuollut. Aamulla ajattelin vain kuinka surullista on kun Paavo Liski on kuollut, eikä näe lastani. Minä tutustuin siihen mieheen, kun olin n. 6 tai 7 vuotias. Leikin Bomban lastenkentän pienessä leikkimökissä yksin, kun aikuiset keskustelivat tai suunnittelivat Kanteletar-näytelmää, jossa olin mukana joskus 1978 ja kolme vuotta sitä esitettiin. Isäni esitti juoppoa Simanaa. Ja se hän olikin. Siksi inhoan alkoholia. En ehkä IHAN ABSOLUTISTI ole, sillä olen juonut yliopistolla kotikaljaa. Nyt välttelen myös sitä.

Otin vaatekaapista esiin kevätvaatteita. Mm. hip-hop-paita, jossa takana lehmä ja käsivarressa teksti "To The Point of no return". Saa nähdä tuleeko sitä pidettyä.

"Ystäväni" ja lapseni kummitäti kysyi, että jos minulla on huono olo, niin voiko äitini tulla kaveriksi. Sama ihminen kysyi vuonna 2006, voiko äitini tulla synnytykseen mukaan. No ei voi. Eikä "ystävänikään" tarvinnut tulla, koska mies tuli esiin piilostaan Ruotsista ja kertoi minulle kuinka kurjaa on synnytys Afrikassa naisille. Illalla tuli radio-ohjelma Liberiasta ja siinä kerrottiin naisista, joilla ei siellä ole muuta mahdollisuutta kuin prostituutio. Synnytyksessä naiset huutavat kivuissaan "aijejejeee...ei enää koskaan." "Ystäväni" on tehnyt minulle kolmet oharit. Yhdesti tammikuussa 2008, kun hänellä olisi ollut ilmaiset liput kaupunginteatterin Marilyn - näytelmään. (Tampereen Marilyn Sari Siikander oli nuorena samassa kesäteatterinäytelmässä ja tiesi tasan tarkallee, mitä elämältään halusi - ja sai sen. Zen...), mutta tämä "ystäväni" valitsi tammikuussa mieluummin koulunsa saunaillan, eikä edes vapaalippua antanut. (medianomi). Toisen kerran Kaurismäen "Kolme viisasta miestä" meni "meiltä" ohi. Facebookissa tämä "ystäväni" (hänkin soitti lapsena viulua ja oli paria vuotta minua nuorempi, hän oli vähän reppana silloin) ei reagoinut siihen, että minulla olisi novelleja joita voisi joku muukin kuin minä lukea. Arveli vain että minulla olisi huonosti asiat. En vain lapselle kummeiksi tuntenut muita kuin hänet ja erään naisen, jolla on muistoja Alangon Ismon alkuajoista. Kuinka ne (jotkut) olivat sanoneet häntä hulluksi ja kuinka hän oli ollut niin epävarma ensimmäisen levynsä kanssa, jonka oli lapseni kummitädille antanut. Ja siis Alangon äiti näki lausuntaesitykseni "Tuo mulle tulinen miekka" (Lause Kalevalasta, runot ugreilta, "tulinen miekka" myös Raamatussa (vartioi tietä Edeniin...)). En edes tiedä uskooko lapseni kummitäti (tämä medianomi) Jumalaan. Miia Nuutilaa olisin tahtonut lapselle kummiksi sen takia, että hän sai opistolla ajattelemaan toisin äideistä, itse siinä vaiheessa puolittain vihasin omaani. Meidän "virtahevollamme" oli terävät hampaat. Mutta upea elämänhistoria....

 

Painoni on 1 v:ssa pudonnut 20 kg (Jee), jos uskomme YTHS:n lääkärin vaakaa. Älkää antako numeroiden sokaista itseänne vielä on jäljellä 2 x 20 kg. Kamalaa!

Löysin levylaatikosta Sub Urban Triben levyn "Sister", vain tuon kappaleen singlen. Laulajana Jouni Markkanen, Kuopion musiikkilukio 1986-89 - muistanpa nekin bileet, kun... no niin. Mielenkiintoinen kappale, mielenkiintoiset sanat. Lukiossa lempiaineeni oli äidinkieli. Opettajalla oli tapana sano "C´est la vie". Pitää minunkin ottaa levyt ja musiikki kotiinsa. Poika ei saa kärsiä siitä, että äiti on niin vanha (40 v. 11/2010)

Jääkaapin oveen kiinnitin Simone Beauvoirin kuvan. Toisessa nimi ja kuva, toisessa kirjoittamassa.

Kirjastoon palautan Pekka J. Mäkelän Alshain - kirja. Siitä katosi kohta, jossa olin sitä lukemassa. Ja lukiessani sitä saunassa kävin jo liian kriittiseksi kirjoitusta kohtaan. Palautin myös Avaruusseikkailu 2001 DVD:n, jota poika ei antanut minun katsoa. Nythän hän jo kokeili kitaraani, jonka ostin Salosta kun lopetin opiskelun mielenterveydenhoitajlinjalla v:nna 1990 ja sieltä siis töihin Valintataloon Lönnrothinkadulle : ) ja 1991 elokuussa kansanopistoon näyttämötyönlinjalla. Annettiin arvio, että filosofia hämärtää tai jotain. Ei! Kun filosofia vei kokonaan minut mukanaan. Ja se on

 

THEÊTRE eikä siinä ole kirjotusvirhettä!

Jos joku sen "minulta" vie, niin pitää olla TOSI FIKSU, että ymmärtää, miten tuon tuollasen THEÊTREN saa toimimaan. Teatterikorkeakoulullehan minä ehdotin The at re - siis määräinen uudestaa siinä vai? Tai T heat re, T:n kuumuus uudestaan? Mutta tämä THEÊTRE on jo jotain muuta.... siihen tarvitaan sen tekemiseen filosofian opettaja ja ilmaisutaidon opettajan pätevyys.... kaikki ajallaan...

Kaksi omistamaani kirjaa : Levinas, E., Totality and Infinity ja Edith Wyschogordin kirjoittama Levinas and the Problem of Ethical Metaphysics. Teatteriryhmiin minun on turha itseäni tunkea. Pitävät a) liian vaikeana, b) hulluna, c) muuten vaan "turhauttavana". Nuoren voiman liiton jäseneksi liityin. Kajaanissa minä tein käsivarsillani ristin merkin Veikko Sinisaloa kohti samalla kuin sanoin "kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin". Muuta en siitä muista. Onhan siitä jo niin kauan. 15 vuotta. Kaipa ne Brechtin Pornosonetit alkoivat "kuinka enkeleitä vietellään." Kaikkialla en voi olla, mutta siellä tahtoisin olla, missä joku tahtoo eroon alkoholista tai huumausaineista. Mutta se on tuskallista enkä voi jäädä yhden ihmisen tueksi. Sellaiseen elämään minä olisi suomalaisen kanssa joutunut.

Aikomukseni on lähettää muutamia kirjeitä postitse. Viikonloppuna kirjoitin jonkin verran - ja heti sen jälkeen meinasi iskeä depressio. Ajatus käväisi mielessä n. 3 min, tiedostin sen. Ja se katosi. Hallintakursista oli apua minulle.

Pitää lähettää Niin&Näin lehdelle (heillä myös filosofia paitoja), että pitäisi olla paita jossa lukee "minä en pelkää Derridaa". Professori kun nimittäin ehkä pelkää.