Nyt minulla on minikannettava Acer-kone mukana kulkevalla nettiyhteydellä. Voin kirjoittaa missä tahansa ja selailla nettiä vaikka kahvilassa, kuten nyt. Kunhan vain on jossain sähköyhteys. Tällä minikoneella kirjoittaminen on itseasiassa helpompaa kuin normaalikokoisella näppäimistöllä. Kirjoitan kymmensormijärjestelmällä ja teen pajon vähemmän virheitä kuin ennen. Kaiken kaikkiaan hyvä hankinta. Maksan tästä: 15 € / kk laitteesta (Acer) 19,90 € / kk nettiyhteydestä ja sitten vielä otan Elisan tietoturvan eli 5,80 € / kk. Laitetta pitää maksaa 2 vuotta eli sen jälkeen kustannukset olisivat 25,70 € / kk. Nykyinen hinta eli 40,70 € / kk on AIKA paljon, mutta sen verranhan maksaa bussin kuukausiloppu, jota minun ei siis nykyisin tarvitse ostaa, koska kuljen lapsen ja rattaiden kanssa ja se on ilmaista. Mies kulkee minun opiskelijakortilla, jolle saa ladata 40 matkaa hintaan 45 € eli yhden matkan hinnaksi tulee 1,125 €. Bussikuskit ei vaan huomaan, että eihän tää ole opiskelija. Vaikka käyhän mies nimenomaan kansalaisopiston suomenkielenkurssilla niillä kaupunkimatkoilla.  Minun nimeni lukee luottokortin kokoisen lipun takana, mutta eivät ne onneksi sitä tarkasta.

Mieskin oli tyytyväinen koneeseen. Ei hän YHTÄÄN innostunut kotimaansa asioista, ei edes musiikista jota kuuli. Enemmän oli innostunut työpaikkahakemuksista ja asuntohakemuksista joita tehtiin ilta. Lapsi istui rauhassa olohuoneessa televisiota yksin katsellen. Kiltti poika (mikä ei taaskaan ole välttämättä hyvä asia). Minä nousin aamulla jo klo 7.00 lukemaan aamunlehdet netistä. Voi olla että vielä intoudun heräilemään aamulla kirjoittamaan novelleja. Niin paljon tykkään tästä, että teksti on pientä ja näppäimistö just sopiva minun sormilleni.  Ideoitakin siunaantuu. Pitää vaan pitää huoli siitä, että tulee luettua kaunokirjallisuutta.

Jep, minä olen nyt elämääni hyvin tyytyväinen. Viikon aikana ollaan
- saatu miehelle oleskelulupa vuoteen 2013 asti
- ostettu uudet lastenrattaat rikkoutuneiden sijaan
- saatu pankista uudet pankkikortit (Visa Electron) yhteisell (ruoka)tilille
- saatu uusi tietokone ja nettiyhteys.
Tuntuu siltä, että vasta nyt uskaltautuu taas elämään, kun on varmuus perhe-elämän jatkumisesta. Voin kuvitella itseni Helsinkiin ja kirjoittelemaan siellä missä sattuu fiktiivistä kaunokirjallisuutta. Jep, minä tahtoisin kirjailijaksi. Silloin kun ohjasin lasten- ja nuorten teatterille kansalaisopiston taideaineiden opettajana Samuel Beckettin Leikin lopun runtelin näytelmätekstin ihan osasiin ja pistin päähenkilöksi kirjailijan, koska jo silloin ihailin kirjailijoita. Näyttämötyönlinjan luovan kirjoittamisen opettaja-dramaturgi antoi hyvän arvion, että tästä tytöstä vielä kuullaan ja siksi silloin pyrinkin dramaturgian koulutusohjelmaan. Pitää vaan nyt edetä rauhallisesti. Pyrkiä koko ajan kehittymään. Ottaa hyviä ohjeita vastaan. Tutkia oman päänsä sisältöä. Se kai se jännittävintä onkin, että mitä pystyy tuottamaan ja luomaan.