Sain luettua loppuun Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjat Taivaalta pudonnut eläintarha ja Lumikko ja yhdeksän muuta. Novellikokoelmassa mielestäni parhaita novelleja olivat  "Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1", "Olisimmepa mekin täällä" ja "Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa". Peikoista en oikein jaksanut innostua. Lumikko oli ihan jännä. Ei jännittävä vaan pikemminkin ikäänkuin ovela. Alussa tapahtumilla tuntui olevan sopiva tempo, mutta sitten loppua kohden tuli joku kyllästyminen. Ehkä sekin vaikuttaa, että missä ja miten kirjaa lukee. Lapsen kanssa puoliksi leikkiminen ei ole paras mahdollinen paikka lukea kirjaa.

Elisalta otan itselleni miniläppärin. Joudun sitä odottamaan tämän viikon. Voi olla mahdollista, että se olisi tullut liikkeeseen huomenna. Soittavat sitten kun se on perillä. Olisin tietenkin tahtonut sen mukaan heti, mutta siellä oli vain kahta muuta miniläppäriä ja Elisan omaa, jossa modeemiyhteys on sisäänrakennettu, ja juuri sellaista en tahdo, sillä tahdon että minulla on mahdollisuus vaihtaa yhteystikku toiseen koneeseen jos niin tahdon.

Minulla ja miehellä on nyt yhteinen tili. Haen oman pankkikorttini tänään pankista. Tililtä maksamme ruokaostokset, että kustannukset menevät puoliksi.

Kun mies sai nyt sen oleskeluluvan Suomeen, niin minulle tuli ensin kauhistus, että nyt se sitten on TOTTA, että minä ja mies ollaan avioliitossa ja eletään yhdessä. Aiemmin oli päällä koko ajan epävarmuus, että saako mies Suomessa kuitenkaan olla. Muutaman päivän perästä kuitenkin tuli sitten helpotus, että näin on hyvä. Ihmisen mieli on omituinen. Kaikkea ei päänsä sisällä voi hallita. Olen elänyt meidän perhe-elämää puolittain sumussa. En ole oikeastaan uskaltanut elää kunnolla, kun on epävarmuus ollut päällä. Se ei ole oikein hyvä tapa aloittaa yhteiselämää, että Suomen poliisi tulee kotiin etsimään heiltä karannutta miestä ja poliiseilla on toki vielä aseet vyöllä. Tämä tapahtui tarkalleen 3 vuotta sitten, kun oltiin Kalevalanpäivänä muutettu ja sitten 2.3. miehen piti mennä "paperiasioiden" takia poliisiasemalle, mutta oikea syy olikin se, että he tahtoivat palauttaa hänet takaisin Afrikkaan juuri silloin. Poliisit veivät miehen mukanaan Helsinkiin, mutta hän katosi sitten heiltä maan alle 5 kk ajaksi ja tuli takaisin tänne sitten kun minä olin sairaalassa ja lapsi oli syntymässä. Joten kyllä oli raskasta tuo alkuaika meillä. Onneksi nyt asiat ovat hyvin. Voidaan vielä päästä yhteiselle matkalle Afrikkaan, joko Nigeriaan miehen äidin luo tai Liberiaan entisille asuinsijoille. Ja lapsi saa pitää isänsä.