Miehelle oli tullut puhelu kun olimme jättäneet asuntohakemuksen asuntosäätiölle ja he soittivat sieltä. Nainen oli suostunut puhumaan miehelle englantia. Mies menee katsomaan asuntoa ensi viikon perjantaina. Olen vähän huolissani minäkin tästä muuttamisesta. Ensi viikolla meidän pitää myös tavata sosiaalityöntekijä, jotta tiedämme suostuvatko he maksamaan meidän vuokratakuumme Helsinkiin. Miehelle pitäisi sitten myös nopeasti löytyä työ. Muuta emme oletakaan kuin, että hän saisi siivoustyötä.

Jätin lapsen päiväkotiin. Olen nyt ymmärtänyt, että EIVÄT HE HALUA KESKUSTELLA lapsen kehityksestä vanhempien kanssa. Aivan päinvastoin kuin mitä itse lastentarhanopettajakoulutuksessa opin.

Minä tunnen olevani niin kovin, kovin yksin. Kotona on aviomies, kyllä ja nyt meillä menee paremmin kuin pari kolme viikkoa sitten. Nyt tätä kirjoittaessa tuntuu siltä, kuin pitäisi päästä muuttamaan IHAN HETI! Ja mistä minä saan rahaa? Sosiaalitoimistostako? Helsingistäkin?

Olin kirjoittanut joskus runon, jonka löysin avolehtiöstä:

OI LUOJANI, OLE SUOJANI
OLE LUONANI, ONNEN TUOJANI.

Itse pidän tuosta runosta ja sen sanoilla leikittelystä.

Vielä n. 3 h ennen kuin haen lapseni päiväkodista.