Meillä on asunnossa tapahtumaa käynnissä kolmessa huoneessa. Makuuhuoneessa soi lapsen lastenmusiikkilevy, keittiössä istun minä tietokoneen kanssa ja kuuntelen puolella korvalla, sen mitä lapsi antaa, radiota, joku kirjallisuusohjelma ja olohuoneessa aviomies katsoo televisiosta afrikkalaisten heimopäälliköiden vierailua Euroopassa. Myönnän, että minulta on hermot mennä, kun lapsi ei aina anna minun tehdä mitä haluaisin. Kuuluu äitiyteen. Pitää etsiä oma tila ja oma aika. Cia Kiiskinenhän teki aika rankan kuvauksen omasta äitiydestään. Mulla on tässä Sinkkosen (Jari) kirjoittama kirja lasten kasvusta. Mutta kun ei sitä saa luettua, koska lapsi kitisee vieressä.... perinteinen ammattikasvattajan paradoksi.

Päiväkirjasta jälleen:
19.8.1988 (juuri lukion 3 lk:n alussa, 17-vuotiaana)
"Minä olen epävarma. Ja sen vuoksi minun täytyy tasapainottaa (ei peittää) se varmuudella. Ei se ole rooli. Minä olen tarkkailija. Imen mieleeni käyttäytymistänne ja eleitänne, jotta voin joskus tulevaisuudessa käyttää sitä hyväkseni näyttämöllä. Onko se muka väärin, jos haluan tehdä kaiken (miltei) päästäkseni päämäärään. Se on aivan sama asia kuin se, että hän tekee psykologisia analyyseja muista ihmisistä ja haluaa "auttaa" minua "vaikeuksissaniä". Eikä hän kuitenkaan ymmärrä itseään."
02.09.1988
"Kauniita sanoja, merkityksettömiä sanoja. He rakantavat kauniita söpöjä tekstejä vailla mitään merkitystä. He eivät uskalla mennä syvemmälle, eivät penkoa tajuntaa. Heidän elämänsä tekstinsä on aivan kuten heidän elämänsäkin tulee varmaan olemaan. Tavallinen. Aivan samanlainen kuin tuhansilla muillakin Ja sitten jos he menevät Heidän helisevät kliseensä ovat jo monen muun raiskaamia tyhjiä kuoria. "Linnut lentävät, kukat tuoksuvat ja mehiläiset pörisevät" ja sitä rataa. Ei sellaista jaksa kuunnella. [...] Ei sellaisilla sanoilla voi kuvata todellisuutta, ei edes haaveita. Ampiainen pörisee viela ydinsodan jälkeenkin. SE pörisee miheen korvan vierellä silloin, kun hän murhaa toverinsa. SE pörisee niityllä, kun mies raiskaa nuoren tytön ja jättää verta vuotavan jätöksen kukkien tuoksun keskelle lintujen nokittavaksi. [...] No, eiköhän tämä jo ilmissut kantani ehkä turhan raskaalla tavalla ulostuotuna. Mutta minä en tosiaankaan voi kestää kirjoituksia, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin tehdä käsketty tehtävä ja täyttää paperi, mun mielestä se pitää täyttää itsellään. Niin, että tekstistä näkee kirjoittajan uskovan asiaansa, eikä vain helisyttelevän pinnallisia sanoja. On tietenkin pinnallisia ihmisiä, jotka eivät pysty näkemään itseään pintaa syvemmälle, mutta heistä nyt on turha puhuakaan. En tahdo keskustella kirjoituksistani. Ne ovat sisin osa minua itseäni.

Kommentteja tuohon päiväkirjatekstiin
-
tuhansilla, kovin on pieni mittakaava
- jossain kohtaa muikistan suutani kireälle: aivan, noin ajattelen vieläkin
- voi ei, onko pitänyt olla ihan noin kärkevä!
- linnut, ai sitä on katsottu ihan Hitchcockia...
- puhun kirjoittamisesta äidinkielen tunneille.
- aikamoista uhoa...mutta olenpa jo tuolloin pitänyt kirjoittamista noin tärkeänä.
- siis näin jo silloin - ja auttamisesta puhutaan ajatustenvaihdosta psykologian tuntien kontekstissa

Kuuntelen Katriina Honkasen levyä Murtuneet siivet ja siinä kappaletta, jossa kaikki tahtovat voittajaa. Katriina Honkanen oli näyttelijä ja laulujen tekijä. On ehkä edelleen, mutta en tiedä häneltä muita levyjä kuin tämän yhden, jonka omistan. Jos ostaa CD-levyjä, kannattaa tehdä se vasta sitten kun ´trendi´ on jo ne unohtanut ja levyt saa halvemmalla. Ei se musiikki siitä mihinkään muutu vaikka ostaisi ne jälkeenpäin. Kun ei ole varaa mennä pintamuodin mukaan ei kannata myöskään hävetä sitä. Cris poikani tykkää näköjään Björkin musiikista. Meillä soi nyt Post * Elektra. Minäkin pidän näistä sanoista:

Army of me
(Björk/Graham Massey)

"stand up
you´ve got to manage
I won´t symphathize
anymore

and if you complain once more
you´ll meet an army of me

you´re allright
there´s nothing wrong
self-sufficience please
and get to work

and if you complain once more
you´ll meet an army of me

you´re on your own now
we won´t save you
your rescue-squad
is too exhausted

and if you complain once more
you´ll mmet an army of me

Kun olen ensimmäistä kertaa pistämässä mitään toisten ihmisten taideteosten osia (sanat) blogiini, niin pelottaa, että ei kai tässä riko mitään tekijänoikeussääntöjä? Pidän tuossa laulussa siitä, että pitää pärjätä yksin ja itse, ei saa apua mistään. Pitää vain lopulta mennä ja tehdä työtä. En tiedä, mitä tuo "your rescue-squad / is too exhausted" tarkoittaa (minulla oli vain C englannissa. Opiskelemalla kunnolla olisin saanut M:n, mutta se oli aina vain TEAK - eli teatterikorkeakoulu... no, ilmaisutaidonopettajana sitten. Mutta VIELÄKIN ´korpeaa´ se oluttajuovan naisen (yhdistyksen kirjoituspalstalla paikallisessa ilmaisjakelulehdessä kirjotuksessaan "olut on halvempaa Helsingissä - hän on ikuinen opiskelija, avosiippa näyttelijä kaupunginteatterissa) epäapu, siis reagoimattomuus. Itse kävin paikallisessa taiteilijaravintolassa juomassa veden kun piti jättää toimeentulotukihakemus. Toivoisin, että tuo sanonta, jota en tunne tarkoittaisi, että sanasi ja ajatuksesi ovat liian vaikeita ihmisille (kuten filosofia, ei psykologia, pikemminkin sosiologia....). Lapsi löysi David Bowien levyn When I live my dream.

Mies puhui eilen kaupungilla afrikkalaisen naisen kanssa, jolla oli pienempi lapsi kuin meidän poikamme. Käteltiin ja ajttelin, että mitähän aviomies minussa nyt häpeää (vaatteita ainakin ennen, niin myös äitin, kun olin nuori). Tänään hän lähti kaupungille yksin, eikä suostunut sanomaan, käykö kaupassa vai ei. Ja laittoi päälleen parhaat vaatteensa. Avioerosta hän puhui n. 3 viikkoa sitten sunnuntairiidan aikana. Nyt ei sitten puhuta ollenkaan toisillemme. Minä imuroin tänään. (siis olen sen jo tehnyt.)