Yliopiston kahvilassa istui samassa pöydässä nuori mies, joka oli aivan samanoloinen kuin A.W.Yrjänä nuoruuden kuvissa. Silmissä sama palo ja mietteliäs asenne elämään.  Ei vaan voinut sanoa sitä hänelle itselleen. Että harmitti! Bussissa kaksi naista tervehti minua aamulla. En ole siis lennokkaalla tuulella ollessani puhunut ihmisten kanssa turhaan. Naapuripöydän nuoret opiskelijat puhuvat viinasta keskenään ja sanoivat "fuck you". Kauampana pöydässä istuu eräs teatterintekijä, ehkä. En ole varma, että tunnistanko hänet oikein vai onko kyseessä joku toinen ihminen. Hänen työskentelyparinsa, eräs dramaturgi sanoi, että tästä tytöstä kuullaan vielä. On se omituista, mitkä asiat ihminen ikääntyessään muistaa. Lapsena olin sanonut mummolle, että on se kumma kun ajatukset päässä vikeltää. No, osa tuosta ´vikellyksestä´ (mies, Viki) on filosofiaa, näin uskon ja luulen. Pitää muistaa aina olla looginen.

Nuorena kuuntelin niin mielelläni sellaista orkesteria/bändiä kuin "Kumma heppu ja lopunajan voidellut". Tämä tapahtui joskus 1985-1989. Enää en muista millaisia kappaleita heillä oli. Ihania ne joka tapauksessa olivat. Jos oikein muista KHJLV:ssä vaikutti sen niminen ihminen kuin Ari Närhi. Nauru "kesä on täällä, aurinko paistaa. Kaikki on alussa taas." ja silloin oli ihan käydä uimassa oman kotikaupungin (n. 10 000 ihmistä) uimarannalla. Yölläkin, töiden jälkeen. Nauru Kyllä, on minulla kesistä hyviäkin muistoja. Sellaisiakin, jotka eivät liity teatteriin. Mutta on ihan turha mennä kotikaupunkiinsa muistelemaan niitä. Sitä grilliäkään, jossa olin töissä ei enää ole. Se loppui joskus muistaakseni 1998 ehkä.

Oho, osaavat ne naapuripöydän opiskelijat keskustella oikeistakin asioista.

Minä olen kyllä vanha (suhteellista!), mutta minä olen AKATEEMINEN, en ´ikuinen opiskelija´. Cool

Surullista, jos me erotaan. Mutta sitä mes toivoi jo n. 2 - 3 viikkoa sitten. Otsan rypistys