Lainasin kirjastosta Raija Orasen kirjan Fanny. Sitä ei kovinkaan kehuttu Parnassossa, pikemminkin päinvastoin, mutta takakansi sai lainaamaan. Näin siellä lukee:

"Nuori Fanny Grahn loistaa häikäisevimmillään teatterin sensaatiomaisempana tähtenä, kun hänen elämänsä saa uuden suunnan: Paul Sinebrycoff junior astuu kukkineen hänen pukuhuoneensa ovelle eikä suostu perääntymään." (Oranen, Raija: Fanny, takakansi).

Ehkä tämän tarinan kanssa vajoan päiväunille. Vaikka kyllä vähän nolottaa lainata kirjastosta tällaista. Sallitaan nyt kuitenkan tämä! Apina ja täysikuu kirjan taidan palauttaa pois. Tiskillä nappasin yhden Charlie Chaplinin DVD-koteloin just kirjastovirkailijalta ennen kuin se merkkasi sen palautetuksi - ja olisin EHKÄ joutunut jotain siitä maksamaan.  Myönnetään, minäkin haluausin olla teatterin häikäisevä tähti. 1985-1992 sain olla teatterissa mukana ammattinäyttelijöiden kanssa. Mutta tuskin minä taidemaailmaa kestäisin. Opettajana parempi. Näin luulen. Sen homman minä osaan. Niin uskon. Muuten minua pelottaisi mennä töihin minnekään, mutta tämän opettamisen ja tämän aineyhdistelmän minä osaan ja hallitsen. Pitäähän minun toki opetella ne psykologian ja filosofian ja uskonnon ainesisällöt, mutta itse opettaminen on minulle piece of cake, näin uskon (huom. ei piece of coca-cola eli coke?). Ainakin sillä kokemuksella, joka minulla on nuorten kanssa työskentelystä.