Eilen ja toissailtana luin pojalle saman kirjan kahteen kertaan. Kyse oli Malachy Doylen ja Paul Hessen kirjasta Eikunkeikkulan linna. Tykkäsin tästä kirjasta paljon. Siinä linnan omistaja antoi esineille uudet  nimet. Tämä kirja olisi mielenkiintoista vaikka dramatisoida nukketeatteriksi. Nukketeatterikurssilahan olin viime vuoden marraskuussa. Kirjassa oli mielenkiintoinen lause. "Kissa tuli sisään ja kiskotteli takan edessä." Mitä ihmettä tuo ´kiskottelu´ sitten on? Koskaan en ole moiseen sanaan aiemmin törmännyt. Kisko nimisessä paikassa olin tosin aikaa sitten työharjoittelussa. Se oli narkomaaneille tarkoitettu terapeuttinen yhteisö. Monet heistä olivat lapsuudessaan kokeneet monia vaikeuksia ja niiden vuoksi päätyneet elämässään huumeisiin. Toinen kirja, jota lapsi olisi tahtonut lukea oli Eduard Uspenskin Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä. Sen hän toi etsi minulle kirjastossa kun laskin hänet vapaasti katsomaan lasten- ja aikuisten osastoa. Kirja tosin oli sitten liian vaikea hänelle. Siinä oli vain pikkuisia kuvia siellä täällä ja vielä hän ei osaa kuunnella niin pitkiä tarinoita.

Kun lainasin itselleni tuon Raija Orasen Fannyn niin näin, että kirastossa olisi ollut myös Tolkienin kertomuksia äänikirjana, mutta en lainannut sitä.

Olen suunnitellut, jos ostaisisin, sitten kun rahaa tulee, itselleni ja pojalleni kannettavan CD-soittimen, jotta voimme kuunnella musiikkia ja tanssia missä vain. Mutta minun pitää vielä tuumata tuota soittimen ostamista, sillä poika tahtoo itse laittaa levyjä CD-soittimeen ja voi ehkä jossain vaiheessa rikkoa soittimen. Ja se olisi taas kovin surullista ja harmillista minulle. Samalla rahalla saisi MP3-soittimen tilattua netistä. Mutta sillä pystyy soittamaan vain omiin korviinsa. Ehkä en osta mitään.

Jalka suussa