Optinen virhe tänään. Kirkko- ja Suvantokadun risteyksessä bussi pysähtyi liikennevaloihin. Katsoin likaisesta ikkunasta ulos ja hetken aikaa näytti, kuin joku olisi kääntänyt katujen nimikyltit samaan suuntaan. Sitten bussi lähti liikkeelle ja näin, että ne olivat sittenkin omilla paikoillaan. Huvittavaaa on, että lapsen vien bussilla Kirkko- ja Papin (ei Pop:in) katua pitkin Ufotalon (siis jättihallin) taakse hoitoon. Hän tulee mielellään mukaani päiväkodista pois. Eilen annoin hänelle sen dinosauruksen bussipysäkillä. Viime viikolla ostin keltaisen pienen sateenvarjon 3 € K-citymarketista, kun hän tykästyi siihen. Enkä ostanut ruokaa itselleni, kuten olin suunnitellut. Minun täytyy kysyä äidiltäni, että onko hänen talossaan (omakotitalo)vielä tallella 1980-luvulla ostettu E.T. - olento Steven Spielbergin elokuvan mukaan tehty scifihahmo. Siinä oli naru, josta vetää ja sitten tuo lelu sanoo "iitii, iitii, iitii" (siis E.T. extra terrestrial) ja "Elliot", joka oli E.T.:n maan päällä elävä ystävä. Olisi kiva jos Cris saisi leikkiä minun vanhoilla leluillani. Yksi lelu oli minulle rakas, mutta ystävät veivät sen ja jättivät ojan pohjalle. Veturin. Paras ystävä ja poika, joka oli minuun rakastunut kun olin alle 3 - vuotias.

Tosiaan, yksityisyrittäjän tyttärelle ´yrittäminen´ merkitsee onnistunutta liikeyrityksen ylläpitoa....siis liiketoimintaa. Lapsen kummitäti oli poistanut merkintäni hänen facebook-sivuillaan. Kommentoin siinä hänen tapaturmaansa, kun hän pudotti hajuvesipullon kylppärin lattialle. Kerroin, että minä tiputin Body Shopin "Focus" hajuvettä opiskelijasolun lattialle ja hajuveden olin valinnut sen perusteella, että ollessani kansainvälisellä nuorten teatterileirillä 1993 englantilainen opettaja Pete Brooks (ei Tyhjän tilan kirjoittaja Peter Brook) puhui kohtauksen focuksesta. Jäin ihmettelemään, mitä poistamisen arvoista tuossa kommentissani sitten oli? En vain ymmärrä. Meitä yhdistää se, että hän on lapseni kummi ja olemme olleet aikoinaan samalla soitonopettajalla soittamassa viulua.

Kaupungilla eräs mies pysäytti meidät ja tahtoi puhua kanssani. Hän kertoi, että hänen sisarellaan on 3 lasta Mauritiukselta kotoisin olevan miehen kanssa. Hän myös kertoi heti, että hänellä on afaasia, joten kertominen äkkiä on hänelle vähän vaikeaa. Minä luulin ensin, että hän sanoo "afkaasi", sillä minun mielestäni mies on sanonut pojan olevan sellainen, silloin kun seurusteltiin. Mies on kyllä kotona, mutta juuri nyt ei olla niinhyvissä väleissä, että voisin asiaa häneltä kysyä. Nettihaku afkaasi sanalle antaa tällaisen tuloksen:"Ma ilbaxnimada uu afkaasi huwan yahay ayaa ogaan iyo ogaan la'aan middood ama labadaba loogu jabayaa oo la isu dhiibay? Ma akhriste baas oo af soomaaliga" ja mies ei suostu kertomaan edes, että onko se hänen kieltään jorubaa. Kauniilta tuo kieli ainakin näyttää. Ja minä en tiedä nykytilanteessa aikooko mies ollenkaan puhua minulle. Tilanne ei ole huolestuttava. Tilanne on huvittava.

Yhden pääsiäiskortin lähetän tänävuonna (pääs´iäinen, sanoisin minä....muuten siinä minun runonlausujalogiikalla (1=alaviite) tulee "pääsi jäinen", mikä olisi aika julmaa, mutta ehkä scifinovellissa ei niinkään.) Ja muutaman tekstiviestin. Olen jo lähettänyt kaikki 50 viestiä, mutta ehkä muutaman viestin kestän lähettää. Yhden ja sitten e-mailillä muille ihmisille pääsisäistoivotukset.

(1) Kanteletar 1978-1980; Kalevala 1985-1988; Kalevala alkusyntyruno yksin vuonna 1992, joskus 2000 runoja väsyneille äideille, 2006 Eino Leinon päivän minitapahtuma oman kaupungin kirjastopuistossa. 1993 "Tuo mulle tulinen miekka". ---> näillä perusteilla, runonlausuja.

Aukaisin television kotiin tullessa ja sieltä tuli Pokka pitää ja Hyacinth Buckettin kehuskelu yläluokkaisilla tuttavillaan kolahti ja pahasti. Minä olen samanlainen. Pitää päästä siitä tavasta eroon ja irti.

Suunnittelin paitaa jeanne d´ARC/ANA is Nin takapuolella ja etupuolella ...en pelkää derridaa..., mutta minusta tuntuu, että se olisi sittenkin mieluummin laukku. Haluaisin mustan pohjan ja punaisen tekstin, mutta täällä saa laukun varmaan vain valkoiselle pohjalle valokuvausliikkeestä. Jos olisin nuorempi, voisin tehdä sen käsin : ommella käsin punaisesta kankaasta mustalle pohjalle kirjaimet. Tuskin tästä kukaan voi hermostua, eihän vaikka? Siinähän on vaan kaksi nimeä tuotu yhteen hämmästyttävällä tavalla. Millekään keikalle en ole suunnitellut lähteväni tuollaisen paidan kanssa. Vaikka tänään minua tullessa harmitti se, että en sitten nähnyt sen Jussi Hakulisen keikkaa tässä kaupungissa, jossa asun. Jos se olisi ollut tänään, olisin lähtenyt. Mutta kun se oli silloin.

osoitteessa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ana%C3%AFs_Nin enemmän Anais Ninistä. "Mitäs nimistä, puhumme Anais Ninistä..."

On niin kiva keksiä riimillisiä juttuja. Tulee olo, kuin joku/jokin sanelisi, no se on se tila josta Natalie Goldberg puhuu, kun sanat tulevat vain lävitsesi. Se on ihanaa. Goldbergin kirja Lukeva mieli minun piti palauttaa kirjastoon, mutta tein siitä heti uuden varauksen.

Niin perin juurin Kalevala - ihminen en ole, että olisin tehnyt lapsesta Sampoa, Ukkoa. Ira olisi kyllä kaunis nimi tytölle. Voihan se olla myös Tai jonkun novellihahmon nimi. Mutta ei minun. Ehkä.