Heti junasta tultua piti mennä metrohissiin. Siellä ei tuoksunut vanha virtsa, jota paikassa varmaan oli vaan joku kaunis keinotekoinen tuoksu. (Kyllä, tuoksu voi olla ´kaunis´, eikä voikin?) Vuosaaren kauppakeskuksessa oli siivoamassa afrikkalainen hoikka mies. Olisin halunnut tietää, miten hyvin hän osaa suomenkieltä, ihan vain tietääkseni, mitkä ovat oman aviomieheni mahdollisuudet saada työtä. Kahvila Pokkari kirjaston kyljessä näytti lupaavalta, mutta petyin siihen, kun kahvin lisäksi sieltä sai alkoholijuomia ja pari istuksivaa oluen ja konjakin juojaa ja heille tuli jo riita, kun oluenjuoja (jolla oli sukkahousuissa reika ja erittäin kuluneet kengän länttöset) sanoi konjakin ostajalle, että se alkaa olla hyvä määrä. Konjakin juoja piti sitä loukkauksena ja alkoi riidellä, että mitä sinä tiedät, miten monta hän on jo juonut. Bileajat ovat osaltani ohi, ei kiitos alkoholia ympäristööni. Kotimatkalla tuli vastaan mustaihoinen mies, jonka habitus oli ihan suomalaisen. Siis silmälasit ja kävelemistapa. Ja koko.

Vuosaaren luonto on mielestäni ihan uskomattoman kaunista Kauniinpaa kuin Pohjois-Karjalasssa. Täällä puut näyttävät olevan vähän sivistyneempiä. Ehkä sen vuoksi, että niistä huolehditaan. Toisesta ikkunasta näen metsän ja toisesta siintää meri. Olen tyytyväinen.