Täytyy ihan ihmetellä, että tuossa kirjahyllyssäni ei ole Hellstenin kirjoja, sillä alkoholi oli lapsuuden perheessä pahakin ongelma. Ja väkivalta. Muutenkin oli vähän ´erilainen´ lapsuus. Se ei kuitenkaan nyt tunnu olevan minulle ongelma. Silloin kun on hypo, mietin sitä, että isäni on ennen syntymääni ollut vankilassa, kuritushuoneella. Monesti olen pohtinut, millaista elämä siellä on ollut. Sitten taas jos mennään masennuksen puolelle (harvemmin) tulevat lapsuuden inhot takautumana mieleen. Sanoin siitä terveydenhuollon väellekin, että tietävät. Vaikka kaksisuuntaisuus ei aiheudu lapsuuden traumoista. Televisiossa Kristian Meurmann puhui omasta bipolaarisuudestaan. Jotenkin tuli olo, että kaksisuuntainenkin uskaltaa olla oma persoonansa eikä piiloudu ´sairauden taa´.

Kävin kirjastossa ottamassa kopiot yhdestä laskusta, joka täytyy lähettää eteenpäin. Selvisi samalla, miten kirjat palautetaan. Henkilökunta auttoi kun minulla ei ollut sopivaa rahaa ja kun en osannut käyttää kopiokonetta. Palautin Anna-Leena Härkösen Palele porvari kirjan, joka oli luettava, mutta ei loistava. En kuulu A.-L. H.:n faneihin. Lapselle  lainasin Beatrix Potterin dvd-elokuvan, joka paljastui taidekuvaksi. Siinä balettitanssijat oli puettu eläimiksi ja sitten he tanssahtelivat. Hyvin tylsä elokuva. Vien sen hetimiten takaisin.

Lapselta näyttää nuha kadonneen nyt kokonaan. Nuhaisuutta oli koko talven ajan. Varmaan kitarisojen poisto vaikuttaa asiaan. Illalla oli aivan ihana sumu merelta tänne päin tulossa.

Eilen paino oli 104,8 kg. Eli n. 1 kg vähemmän kuin ravitsemusterapeutin luona punnittuna.

Mies lähti etsimään työvoimatoimistoa. Hän meni ensin Itäkeskuksen työvoimatoimistoon, mutta he olivat sieltä ohjanneet hänet Hakaniemeen. Siellä kuulema palvellaan maahanmuuttajia. Mies olisi kiinnostunut jopa siivousalan koulutuksesta (ei tietenkään vuosikausia kestävästä), jotta saisi töitä. Joku toinen maahanmuuttaja, johon hän oli tutustunut sanoi, että pitää olla nyt vaan kärsivällinen sen työnsaannin kanssa. Eilen illalla poika meni vasta vähän ennen klo 18 iltapäiväunille ja jatkoi siitä sitten uniaan aamuun vähän ennen klo 9 asti. Heräsi vain vähäksi aikaa, että isä sai antaa ruokaa pojalle. Meillä oli ensimmäisen kerran koko avioliiton ajan aikaa olla kahdestaan vähän aikaa, kun poika nukkui. Ja tuota kahdestaan oloaikaa tässä todella tarvittiinkin. Ystäväni Loviisasta vinkkasi minulle Caisasta. Sinne olisikin hyvä päästä vaikka syömään kahdestaan miehen kanssa. Vaikka se nyt on kurdiruokala enkä tiedä, miten mies siihen suhtautuu. Nyt hän saa afrikkalaisia ruokia myymälästä, eivätkä ne niin kamalan kalliita näyttäneet olla, kun hän toi niitä kotiin.