Ajattelin itsekseni, että tärkeintä uudessa kaupungissa on kirjasto. Kirjasto tulee mielestäni ennen ruokakauppaan (koska kyllähän mieskin sinne ruokakauppaan osaa). Ja eikö mitä, kun olin Kauppakeskus Kolumbuksessa etsimässä ruokakauppaa, menin K-Citymarket kyltin alitse ja pitkin jotain torin tapaista minä päädyin ensin kahvila Pokkarin ohitse ja tiesin sen olevan kirjaston yhteydessä oleva kahvila. Siitä sitten vaan sisälle kirjastoon ja uutta kirjastokorttia saamaan. Anna-Leena Härkösen "Palele porvari" oli ensimmäinen lainani, kun se oli juuri palautettu enkä löytänyt vielä kaunokirjallisuus hyllyä ja oli mukana pikkuinen lapsi ja mies odottamassa jossain päin ruokakassin kanssa. Mies löytyi ja ihastelin maisemaa hänen kuljettaessaan meitä asuntoomme. Asunto oli pienempi kuin Joensuussa, mutta aivan yhtä mukava muuten. Joka puolellla oli mustia muovisäkkejä, joihin tavaramme oli pakattu. Niitä oli olohuone täynnä.

Mies kertoi, että muuttomiehet olivat tupakoineet autossa. Ei mitään mukavaa tupakoimattomalle ja alkoholittomalle miehelle. Onneksi edes olivat halpoja.

Tänään vasta saatiin TV toimimaan. Illalla pistin vain piuhat yhteen ja avattiin TV. Vaihtoi kanavalta toiselle, joten piuhat olivat oikein, mutta ruutu pysyi pimeänä. Tänään soitin HTV:n numeroon, kun "kodin kansio" kertoi yhteyden olevan HTV:n kaapeli. Asiakaspalvelija kertoi, että jos ei ala toinen johtorasia makuuhuoneessa toimimaan, niin sitten kutsuvat huoltomiehen korjaamaan yhteyksiä, koska tällä meidän digiboxilla pitäisi kanavien näkyä. Vietiin televisio makuuhuoneeseen ja sain idean, että pitää pistää kone etsimään uusia kanavia. Se tehtiin - ja kanavat näkyivät. Onneksi tuli mieleen tuo ajatus, sillä olisi ollut erittäin ikävää antaa huoltomiehen korjata vikaa sieltä missä sitä ei ole.

Kirjasto auttaa selviytymään tästä kulttuurishokista, joka Helsinkiin muuttaminen on. Kaikkialla on kirjoja ja jossain enemmän kuin toisaalla. Ja kirjoilla minä ympäröin itseni makuuhuoneessakin.