Sain nenä- ja kurkkutautien poliklinikalta ajan ke 13.5. klo 7.30, jolloin kokeillaan uudestaan, että saataisiinko Crisin kitarisoja leikattua. Toivotaan, että silloin ei olisi enää nuhaa ja nukutus onnistuisi.

Tänään minulla tuli jo yliopistolla ikävä poikaa. Selailin kirjoja, jotka ovat Helsingin avoimen yliopiston suomen kielen tenttilistalla ja päätin, että draamakasvatuksen jälkeen on vuorossa suomen kieli. Mieluummin teoreettista asiaa kielestä kuin ns. luovaa kirjoittamista. Kyllä minää luova osaan olla, mutta sitä ennen on päästävä käsiksi siihen, mistä kielessä on kyse. Pilkut menevät aina väärään paikkaan ja kun olen lausuntaakin tehnyt niin fonologian jutut olivat todella mielenkiintoisia. Jopa kiinnostavampia kuin perinteinen "Auta ääntäsi" kirja. Ääni minulla toimii ja se on kaunis(kin). Kerran töissä puhelinmyynnissä (lehtiä) otettiin myyntipuhe nauhalle ja kuunneltiin se oppimismielessä. Ääneni kuullosti ihan toimittajan ääneltä. JOTAIN hyvää siis minussa. Yliopistolta ostin poistoista lastenkirjan, jonka otinkin sitten itselleni, kun se niin  hyvin minusta kertoi. Kirja kertoi TODELLA RUMASTA linnusta, jolla oli KAUNIS ÄÄNI.

Otin käyttöön ajastetun kirjoittamisen. Ainakin yhden kerran illassa täytyy tehdä 30 min. kirjoitus ja sitten 10 - 15 min. netin selailua. Jos jaksaa ja on mahdollisuus niin sitten voi tehdä tuon 30 min. uudelleen. Ajastus on helppo tehdä puhelimeen.  Aloittamani novelli lähtikin etenemään romaanin suuntaan. Sitten kun olen tehnyt sitä tarpeeksi, pistän sen pöytälaatikkoon joksikin aikaa (työpöytä täytyy ostaa Helsingistä, sillä tätä pöytää täällä ei oteta mukaan. Se huono pöytä on.) sitten voisin jopa tarjota sitä kustantajalle. VAIKKA minä omaksi ilokseni, kehittyäkseni kirjoitan enkä elättele turhia haaveita. Ehkä poika kirjoittaa sen romaanin, joka äidiltä jää tekemättä.