Pepissä siis on sopivan helpot kuvat. Prinsessoihin tutustuttiin Disneyn karkkirasian kannesta ja samanlaisiin satuihin nyt alustavasti kuvien kanssa. Oli neljän sadun H.C.Anderssenin satukirja. Käytiin kuvien kanssa läpi Ruma Ankanpoikanen. Eniten siinä kiinnosti se kohta kun nainen (eli piika vaan sitä äiti ei sanonut, kun se on liian hankala juttu 3v.) POTKAISI pientä ankanpoikaa. Ihan tarkkaan en tiedä, että ymmärsikö Crisu ankanpojan ´muutoksen´ eli kaikkien toisten erheen. Eipä haittaa, satuihin voi aina palata uudestaan. Nyt on tärkeä opetella uusia sanoja ja käsitteitä. Värien kanssa on vaikeaa. Crisu muistaa nimet, mutta ei vielä osaa millaista väriä se tarkoittaa.

Päivän aikana laulettiin ja ensimmäistä kertaa Crisu lauloi mukana ja vaikutti siltä, että hän olisi muistanut osan sanoista. Yritin houkutella häntä laulamaan mummolle puhelimeen, mutta ujous iski ja siitä ei tullut mitään. Minulla on lastentarhanopettajakoulutuksessa ostettu pakollinen laulukirja, mutta tuli mieleen, että voisi lainata kirjastosta jonkun toisenkin kirjan. Joensuussa Crisu oppi laulukirjasta, että missä kohti joku laulu oli ja esitti protestin, jos yritin hypätä sen laulun ylitse.

Saunassa Crisu ei halunnut käydä. Suihkussa hän viihtyi sitäkin pidempään. Ja sai ensimmäistä kertaa saippuoida itse itsensä. Hyvin hän sen osasikin. Päänsäkin muisti saippuoida. Sen lisäksi annoin hänelle tehtäväksi pestä minun selkäni.

Minua ei yhtään harmita se etten aikanaan päässyt teatterikorkeakouluun. Opettajana pääsen paljon enemmän lähelle ihmistä. Olen aina - tai siitä lähtien kun jotain aloin asioista jotain itsenäisesti ajatella (15 v.) - halunnut päästä vaikuttamaan ihmiseen. Ja kyllähän nyt opettaja pääsee vaikuttamaan paljon enemmän kuin näyttelijä. Lastentarhanopettaja vielä enemmän kuin aineenopettaja. Olen sitä mieltä, että aineenopettajan pedagogiset opinnot tekevät minusta paremman lastentarhanopettajan kuin mitä ilman olisin.