Vein lapsen aamulla päiväkotiin. Isä hoiti ruoka ja vaatehuollon. Lapsi ei ollut itkenyt päiväkodissa, ollut tosin vähän alakuloinen. Kaivannut siis meitä - vaikka minä olen sitkeästi sitä mieltä, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin kotona koko ajan kun äitinä en kyllä pysty keksimään koko päiväksi kehittävää toimintaa enkä olemaan leikissä kuin toinen samanikäinen lapsi. Ja pidän päiväkodin henkilökuntaa koulutetumpana kuin perhepäivähoitajaa. Tosin, Kirkko & kaupunki lehden jutun mukaan heitäkin koulutetaan, mutta silti? Lastenhoitajan päiväraportin mukaan Crisu oli nukkunut hyvin ja tehnyt päiväunien jälkeen pissat pottaan. Tätähän meillä on harjoiteltu kesän ajan. Oltu ilman vaippaa ja ilman housuja niin on tullut tutuksi vessanpönttöön pissaaminen askelman päällä. Seuraavaksi hankinnassa on vessanpöntön pienennin jos vaikka kakan tekeminen olisi sitten kivempaa kun pottaan niitä on epämieluista tehdä. Tänään päiväkodissa ainut ongelma oli ollut syömisen kanssa. Crisu ei ollut tahtonut syödä ja lastenhoitaja oli antanut vähän perunaa. Seurauksena se, että Crisu oli oksentanut. Onneksi oli ollut mukana isän mukaan pistämät varavaatteet. Oksentamista oli viime keväänä päiväkodissa ja muutaman kerran kotona. Arvelin sen loppuneen siihen kun kitarisat leikattiin eikä mitään oksentelua ole ollut kesällä kotona. Ehkä kyse on vain pojan psyykkisestä tavasta osoittaa, että häntähän ei pakkosyötetä. Päiväkodin jälkeen tarjosin pojalle lohdutukseksi ostamani tikkarin. Kotona sitten pidin kiinni tiukasti siitä, että tikkaria EI ennen ruokaa.

Itse olin päivän ajan Itäkeskuksessa. Minun ei kannata vielä tällä viikolla matkustuskortti julkisiin liikennevälineisiin. Siksi menin Itäkeskukseen, koska kotonakaan yksin ei tulisi mitään tehtyä. Istuin Itäkeskuksessa ensin Robert´s coffeessa ja sitten kirjastossa ja Stoan kahvilassa. Minulla on meneillään pehmeä lasku. Luen afrikkalaisesta filosofiasta ja mukanani on Kasvatuksen myytit kirja jonka ostin taiteiden yönä. Ostin lisäksi uuden vihkon treenikirjoittamiseen ja päätin, että on parempi ruveta kirjoittamaan esim. 20 / 10 / 15 min eikä sivumäärän mukaan. Laukussa on myös Levinasin väitöskirja Totality and Infinity, mutta ihan just nyt heti en sitä ala käydä lukemaan. Varsinainen raamattu se on. Äkkiseltään siitä ei saa mitään selvää - ja tämä on myös sen filosofian professorin näkemys asiasta jolle graduani teen. Ehkä ensi viikon torstaina viimeistään (ellei jo aiemmin) olen tarttunut Levinas kirjoihin. Ja tiistaina etsin yliopiston kirjaston.

Kotona Crisu teki muumipalapeliä - sitä jossa on Nuuskamuikkunen kun niitä oli 2 yhdessä laatikossa. Välillä hän ei enää jaksanut keskittyä tekemiseensä. Äiti kaivoi Suomalaisen kirjakaupan pussista kirjastosta tuodut jutut: DVD:n päättymätön tarina, kaksi Peppi Pitkätossu kirjaa ja Myyrä kirja. Molemmistahan on katsottu ohjelmat DVD:ltä. Peppi Pitkätossu vaikutti kiinnostavan Crisua. Toinen kirja oli sarjakuvapeppi ja sitä hän selasi sillä innolla kun juuri 3 v. täyttänyt osaa.  Äiti näytti miten hiukset letitetään. Päiväkodissa Crisu jo huomasi Pepin toisten lasten kumikengistä. Ostin Lidlistä Crisulle sinisen pomppupallon. Kaupassa arvelin, että se on liian pieni meidän pojalle, mutta hah-hah, jalat eivät yltäneet maahan ja pomppiminen onnistui vain kun äiti auttoi.

En siis todellakaan ole antamassa kasvatusvastuuta päiväkodille vaan uskon, että suurimman osan asioista lapsi oppii sittenkin kotona. Ainakin jos äitee itse on viettänyt jonkin aikaa opiskellen opettajankoulutusoppilaitoksessa, että jotain valmiuksia pitäisi olla.