Eilen katsottiin tontunkuvia mummon antamasta satukirjasta. Ei kauheasti vielä kiinnostanut, mutta pidetään kohtapikaa tätä joulutietoisuutta yllä. Poika osoittaa joskus kuusta ja sanoo että LAULUKUUSI vaikka voi EHKÄ tarkoittaa, että JOULUkuusi. Joensuussa huvitti kun tuli päiväkodissa yhdessä pojan ja rattaiden kanssa niin joidenkin talojen parvekkeella oli kuivahtanut joulukuusi vielä maaliskuussakin. Ehkä vanhuksia, joille hankalaa kuljettaa sitä kuusta pois. Otetaan harkintaan jos meillekin hankittaisiin joulukuusi, jos sille tilaa. Tai pieniä havuja pöydälle + joulukoristeet. Satukirjasta katsottiin myös lumiukon kuva ja mietittiin sitä, että se on lumesta ja sillä on porkkana nenä. Samaan syssyyn selitin pojalle, että lumesta tulee vettä. Enpä tiedä ymmärsikö poika, mutta sitä kysyi, että mistä lumi/vesi (en muista kumpi) tulee. Ja minä selitin, että pilvestä. Jos on kylmä tulee lunta ja jos on lämmin tulee vettä. Tämä pojan kanssa oleminenhan on ihan käsitteiden määrittelyä (ja se jos mikä on filosofiaa Sokrateen/Aristoteleen mielestä. Paitsi että heidän keskustelukumppaninsahan LUULI tietävänsä jotain asioista). Minun pitää olla elävä sana/oppikirja. Onneksi jutut ovat yksinkertaisia. Yleissivistystä.

Sitten törmättiin SUOMEN lippuun. Se oli mangososeen tarrassa. Poika tykkää leikkiä sillä. Minä sitten osoitin pojan iholleen liimaamaa Suomenlipuntarraa ja sanoin että SUOMI, suomalainen. Meni vähän aikaa ja poika toisti tämän. Ei siitä pojasta ihan suomalaista kasva jos äitikin tykkäisi mieluummin Pepin tavoin hyppiä anarkistivalssia ja huutaa, että HÖPÖ HÖPÖ SUOMALAINEN! Höpö höpö Su.....mi.

Nalle Puh lehdessä oli pöllö ja pöllöllä punainen kirja. Siitäpä sitten opittiin sellainen asia, että kynällä voi paitsi piirtää (mitä poika OSAA tehdä) myös kirjoittaa. Ja kun toisessa satukirjassa oli poika, joka kirjoitti nimensä seinään niin päästiin siihen, että poika kirjoitti kirjaimia joita sitten voi äitikin lukea. (Koska poika aina antaessaan kirjan äidille sanooo:"lukkee" - eli tietää mitä se on...) Ja mitä tekee poika n. 3 h jälkeen. Äiti istuu keittiön pöydän ääressä kynän ja paperin kanssa ja kirjoittaa. Ja poika tulee vierelle, osoittaa sormella ja sanoo:"Äiti kirjoittaa." Eikö se sitten oppi mene perille : ) huokaisee onnellinen äiti-opettaja. (Kun se ongelma on saada tämä vähän arka poika (vieraiden kanssa ihan mykkä ja seipään niellyt) puhumaan.)

Prinsessoita oli siis niissä kuvissa. Ja mistäs me sitten löydetään ensimmäinen prinssi pojalle? No tottakai Pikku Prinssi. Suomalaisessa kirjakaupassa oli upea pikku prinssi kirja, jossa kolmiulotteiset kuvat. Hinta 29,95 € mutta sen olisin tästä kirjasta valmis maksamaan. Ongelma on vaan se, että se ei ole ihan näin pienelle sopiva kirja, kun siinä on koko kirja .... tai mistäs minä nyt ennakoin, että kuinka nopeasti poika alkaa tätä maailmaa ymmärtämään. Vielä jätän kirjan hyllylle ja mietin jouluna, josko se sitten voisi lahjaksi ostaa.... mutta ei vielä käyttöön. On tässä nyt pulmaa kerrakseen.

Vanhasta muistikirjasta ponnahti eteen tämä theêtre/theAtre /ja siis A:n ympärillä suuri O. Olemassaoloa ja anarkiaa. Sehän on aika hyvä ohjelmanjulistus. Pitää vain ensin tehdä kiltisti ne draamakasvatuksen oppimistehtävät: näytelmäanalyysi, draamasuunnitelma sun muut. Ranskan kielen alkeiskurssit työväenopistossa alkavat ensi viikon maanantaina. Ihan alkeista. Päiväryhmä.

Muistaakohan aviomies hääpäivän?