Tänään oli pojan 3-vuotis neuvola-aika. Tarkistin samalla kertaa tervaysasemalta, että minne pitää mennä laboratoriokokeisiin, kun sellaiset on minulle määrätty. Neuvolassa päätettiin, että on uusi aika marraskuussa, kun ei ole ihan varmuutta siitä, että miten pojan puhe on kehittynyt. Ei tunnistanut värejä (kun ei olla niitä opettamalla opetettu) ja meni sekaisin tukka-sukka-kukka. Eikä tiennyt vierelle ja päälle käsitteitä. Jos Crisin isäkin puhuisi suomea niin poika osaisi kieltä paremmin, eli en epäilekään että taustalla olisi jotain muuta kuin ympäristöstä johtuvaa viivästymää. Pitää vaan normaalissa arjessa kiinnittää huomiota siihen, että poika oppii joka päivä jotain uutta. Äitinä sitä ei koko ajan huomaa. Kyllä meillä luetaan ja katsotaan lastenohjelmia ja DVD-elokuvia maltillisesti ja joskus Crisille tulee mitta täyteen ja hän ei esim. lauantaina katso muumeja vaikka muulloin tykkää koota kanssani muumipalapeliä.

Neuvolan jälkeen käytiin kirjastossa. Siellä kiinnostavin elementti on nyt Peppi Pitkätossu nukke. Ollaan kotona katsottu kehnohko piirretty elokuva Pepistä myös. Crisistä on kiva leikkiä kirjastossa lastenosastolla olevien lapsien kanssa. Se on pienessä paikassa helpompaa kuin leikkipuistossa, jossa vain taisteltiin leluista eikä voitu ottaa omia leluja mukaan. Leikkikentälläkin on kivempaa. Lainattiin kaksi Babar-norsukirjaa. Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta vesivärit ja pari kunnollista sivellintä, että voidaan oppia värejä ja tehdä piirroksia. Seuraavaksi uskallan varmaan hankkia muovailuvahaa, kun en usko, että poika sitä enää syö.