Lapsen päiväkoti oli huomattavasti enemmän täynnä melua kuin mitä Joensuussa oli. Lapset puhuivat kovempaa, jopa huusivat. Työntekijät näyttivät jotenkin siltä kuin eivät pitäisi työstä. Heillä oli niin valtava kiire. Päiväkodin ovessa oli lappu, että talossa on TÄITÄ. Pitänee käydä sitten apteekissa kysymässä, että mitä täiden suhteen voidaan tehdä. Mutta hyvä puoli oli se, että siellä oli jopa 4-5 vuotiaita jotka eivät osanneet puhua vielä suomea, koska kotonakaan ei puhua. Ja talossa S2-opettaja, siis henkilö joka tietää miten opetetaan suomea sellaiselle, jolle se ei ole äidinkieli. Ja juuri tätä tukea puheenkehitykseenhän meidän perhe toivoi. Eli sen takia ei yhtään harmita lähteä viemään lasta vähän pidemmälle. Bussilla ja metrolla (1 pysäkki) pääsee helposti ja Crisu tykkää näillä välineillä niin kovin matkustaa.

Tänään tälle leikki-ikäiselle sankarillemme nousi uusi vaatimus. Äiti on opettanut, että se hely hänen korvassaan on korvakoru. Ja tänään lapsi sitten ottaa pikkuisten peukalon ja etusormen väliin oman korvansa ja sanoo korvakoru. Siis tarkoittaa, että hänellekin pitäisi saada korvakoru korvaan. Ja tämä vaatimus meni jo ihan itkun ja raivonkin asteelle. Minähän tuon korun tietenkin hänelle soisin MUTTA KUN! Se on tiellä ja vaaraksi leikeissä, niin että eiköhän tässä odotella vielä muutama vuosi. 6? 8? Jos nyt sitten poika enää korvakorua tahtoo. Niitä leikkitatuointeja minä sitten taas en hyväksy. En ainakaan tykkää niistä.

Ilmoittauduin tänään työväenopiston ranskan kielten alkeisiin päiväryhmään ma klo 11-13.30. Gradun filosofi kirjoittaa ranskaksi, se motivoi. Ja harmittaa hirveästi kun en yläasteella 1983-86 ottanut valinnaisaineeksi ranskaa vaan saksan, jota en yhtään oppinut. Numero taisi olla 9, mutta en arvannut ottaa sitä enää lukiossa ainevalikoimaan, kun koin, että en ole paljoa oppinut. Saa nyt sitten nähdä, että onnistuuko se kielen oppiminen enää. Tässähän voi sitten ruveta haaveilemaan Pariisin matkasta. Yhden kerran olen siellä käynyt, mutta silloin selvittiin englanninkielellä. Haaveilun sijaan televisiosta toki näkyy ranskalainen kanava - miten pian sitä oppii sitä ymmärtämään.