Crisu näki lasten dvd:ltä kun Babarin norsuäiti kuoli. Ja nyt vähän aikaa sitten myös Mikko Mallikkaassa kummitukset. (Kummituksia oli ollut Babarissakin jo aiemmin). Näitä molempia asioita voidaan siis ehkä käsitellä lisää myöhemmin.

Opetin pojalleni, että veitsi on vaarallinen, koska joku voi pelätä sitä.

Muumipalapelistä kerroin / opetin, että se oli hänen syntymäpäivälahjansa - ja että hän on nyt 3 v. Vaippa oli päiväkodista tullessa kuiva ja tikkarin (keltaisen sydämen) annoin hänelle ennen kauppaan menoa, mutta se oli ´suussakäymätön´, koska ei tarttunut sormiin kun kokeilin sitä. Crisu vain otti sen hetkeksi suuhunsa metroasemalla (yläkerrassa sanoin varmaan "metropysäkki", mikä oli ihan virheellistä informaatiota, eli se sana jolla paikkaa kutsutaan oli väärin) mutta antoi sen sitten minulle. Hyvä, suuhygienisti sanoi, että pitkään imeskeltävät tikkarit vaarallisia hampaille. Muumixylitolipurkkarasia meillä meni kahdessa päivässä. Laskin grammojen ja purkin informaation perusteella, että niitä olisi ollut 72 kpl. Silmämääräisesti se ei siltä näyttänyt.

Pistin muutaman tekstiviestin ihmisille joita luulen ystävikseni.

On yö, on nukuttava, koska aamulla on jaksettava mennä jonnekin. Sanon ehkä että hyvä sentään ettei täällä tupakantummpeja ole niille, jotka siellä viettävät aikaansa.

Facebookissa olen (hetkeksi) villiintynyt.