Eilen Crisu ilmaisi tahtonsa tulla kanssani kirkkoon - olen kertonut, että kirkossa puhutaan Jumalasta - mutta kylmä tosiasia on, että Jumalanpalvelus kestää 1 ½ h ja se on liian pitkä aika 3 v. pojan olla siellä läsnä. Itse kävin eilen gospel - elokuvassa, joka oli Erottajankatu 1:ssä, baptistiseurakunnassa. Odotin Pilgrim-elokuvaa, mutta siellä esitettiin elokuva, jossa koetettiin luonnon ihmeiden kautta osoittaa Jumalan suuruus. Elokuva oli vähän progagandanmakuinen, kun toista näkökulmaa ei ollenkaan kerrottu. Sain ilmaiseksi vanhan käännöksen (1933) Raamatusta ja kaksi muuta uskonnolista kirjaa, joista selailemalla luin, että saatan joskus lukea. Kello oli vähän jälkeen 20 kun lähdin Helsingin keskustasta kotia kohti. Vastaan tuli monta hyvin laittautunutta nuorta matkalla juhlimaan. Joskus maailman aikaan olisin itsekin ollut. Nyt tunsin pikemminkin että ei ole pitkän matkan päässä sellainen hetki, että olen itsekin jakamassa jotain uskonnolisia flyereita kun näyttää siltä, että ihmiset ovat matkalla väärään suuntaan.

Sunnuntaina kirkkoon mennessä oli parit kenkäparit viskattu sähköjohtoihin. Taitavia heittäjiä. Ehtoollisen jaossa papeilta jäi huomaamatta muutamat ihmiset ja pappi oli jo pistämässä ehtoollistarpeita pois, kun huomasi ihmiset jotka lähtivät pois ilman ehtoollista. Kirkkoherra nyrpisti nenäänsä, pappi pyysi ilman ehtoollista olleita ihmisiä tulemaan takaisin. Olin iloinen kun ehtoollisen asettelusanoissa ei sanottu:"Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä". Puhuttiin pikemminkin jotain armoateriasta.

Otin miehen ikkunasta pois ottaman teatterinaamion keittiön kaapista ja pistin sen eteisestä löytämääni naulaan. Vihreät liian pitkänenäiset kasvot ovat siellä toivottamassa meille hyvää kaupunkireissua ja taas tervetuloa kotiin. Makuuhuoneessa siirsin kreikkalaiset kipsikasvot pois kirjahyllyn naulasta ja niiden tilalle meidän avioliittotodistuksen, englanniksi. Kasvot ovat nyt seinällä.

Täytin toimeentulotukihakemuksen. Tuntuu kurjalta olla ilman töitä. Pitää tehdä selvitys haetuista työpaikoista. Toivottavasti sen voi kirjoittaa sosiaalitoimistolla. Kirjoitin perusteluihin myös, että meidän pitää säästää mahdolliseen hautajaismatkaan ja kukkiin, sillä niitä lienee turha "kerjätä" sosiaalivaroista. En muista kirjoitinko tänne blogiini ilmoittautuneeni FETO ry.n (filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat) sijaislistalle. Ennen minua siellä oli vain kaksi nimeä. Kun soitin isäni osastolle Joensuuhun he kertoivat, että tilanne alkaa purkautua. Isällä on hengenahdistusta, jota hän ei itse sellaiseksi koe. Katetri oli otettu pois ja hän oli ollut suihkussa. Ensi viikolla ehkä siirto toiselle osastolle, samassa sairaalassa tosin.

Aviomieheni on hyvin sopeutunut epämääräisiin kirja- ja paperikasoihin minun makuuhuoneessani ja keittiön pyöreällä pöydällä, joka toimii ruoka- ja kahvipöydän (joskus myös tee) lisäksi työpöytänä.

Minulla on runo- tai lausevihko, jota pyrin kuljettamaan mukanani jos tulee jotain asioita mieleen tästä ihmeellisestä suomenkielestä. Kuten:

Ylösnousemusta = ylös/nouse/musta JA siitä:

ylös
nouse
musta
Aviomies.

Tai yliopistossa oli suomenkielen kurssin opettajana Hannu Koutola. Siitä saa hyvin helposti Hannu K. Outolan. Sitä en tiedä, mitä tämä Outola tekisi. Löysin yhdestä keltaisesta kulmakansiosta kaikki novellini jotka olin lähettänyt kustantamoon - odottamattakaan, että he niitä ottaisivat (huom.!). Niitä kirjoituksia olisi kiva vielä muokata. Kirjoitin tällä viikolla muutaman aloituksen, joissa mielestäni oli jujua, mutta kun on pieni lapsi, aviomies ja graduhässäkkä, niin ei voi ruveta varastamaan itselleen pitkiä kirjoitussessioita, kun se kirjoittaminen ei meidän perheelle kuitenkaan rahaa toisi.

Huomenna palautan kirjastoon Mirja Pyykön kirjoittaman kirjan Mirja Pyyköstä. En ehtinyt sitä lukemaan paria sivua enempää, mutta palautettava on, koska se on Bestseller-laina.