Kysymys ei kuulu:"Kuoleeko vai eikö kuole" - vaan:"Milloin ovat hautajaiset" ja saahan isä itselleen hyvät hautajaiset. En kehtaa arvellakaan keitä ja millaisia vieraita sinne tulee. Jos kohta, että tuleeko ketään. Runo:

Tuleeko ketään
ja ketä itketään?

Tai ketä ihmisiä en haluaisi hautajaisiin tulevan. Tai ketkä jäävät ja  miten muistelemaan kuolinilmoituksen jälkeen. Mitä minä isältäni perin (=imperfekti vaikka preesens samanasuinen sana) [kaiku: SAMANA SUINEN....*] sukunimen, joka on harvinainen, sukutarinat ja sen vapauspassin. Muutahan en tarvitsekaan. Vaan ei käy vielä ihmistä itkeminen, kun hän vielä elossa on.

[kaiku: ketäit ketään - ke täit ketään.....ket´ äit´ ketään..../ket´ äit´? Ketään...]

Soitin sairaalaan. Keskiviikkona oli ollut hengenahdistusta, johon keuhkojen tuuletusta ja lääkehoitoa. To-pe yön isä oli valvonut, ei vaivoja - ehkä ei ollut halunnut unilääkkeitä. On sydänvalvonnassa. Jos siirretään niin siirretään ensin vuodeosastolle ja sitten terveyskeskukseen. Isä on 70 v. ja perussairaudet ovat sen verran pahat, että yhtäkkiset muutokset voinnissa voivat olla mahdollisia, näin sanoi sairaanhoitaja.

*)isä esitti Kanteletar nimisessä näytelmässä (ohj. Paavo Liski) Simanaa, juoppoa miestä - juuri sellaista kuin hän itse silloin oli. Ovelaa, varsin ovelaa.

Kiasman ikkunasta näin Mannerheimin hevosen perseen. Vaikka se oli tietenkin vain patsas.

Onpa surullista, että olen vasta 38 v. etten vielä 40 v.