Lauantaina kävin Baptistikirkossa katsomassa elokuvan Pilgrim´s progress (Kristityn vaellus) ja pidin siitä. Jäi asioita mieleen enemmän kuin lausujien esityksestä. Seuraavalla kerralla on dokumentti Hell´s bells 2 - rockmusiiikin vaikutuksista. Tottahan se kiinnostaa vaikka en ole ihan samoilla linjoilla kuin Leo Melleri 80-luvulla, että kaikkinainen rockmusiikki on saatanasta. Ai ai, jos osaisikin soittaa hyvin sähkökitaraa! Baptistikirkossa juttelin ihmisten kanssa. Englanniksi. Heitä tuntui kiinnostavan, että aineuhdistelmäni on filosofia ja teologia. Joitain teologian opiskelijoita filosofia INHOTTAA. Eräs mies kahvihetkellämme kertoi uteiliaille järjestäjille olevansa adventistikirkosta. Kun lähdin pois Helsingin yöhön mies kulki hieman edelläni ja jakoi pieni lappusia Jeesuksesta. Tunsin myötähäpeää. En tiedä mitä lappusissa luki. Minulle kelpaa Suomen järjestelmä, että uskonnosta kerrotaan ja opetetaan koulussa. Se EI ole uskomaan pakottamista. Oma näkemykseni on, että kun tulee tarpeeksi järkyttäviä elämänkokemuksia (tai vaikkapa vastakkainen, liian suuri ilo), niin ihmiset pakosta kääntyvät ajattelemaan Jumalaa. Jos ei yksinkertaisesti jaksa muuten. Ja kaikki lahkot eivät ole oikealla asialla. En tarkoita, että jollain olisi avaimet taivaaseen ja toisilla ei (ns. vääräoppisilla sitten...) vaan että joskus myös raha on pesiytynyt lahkolaisten ajatusmaailmaan.

Eli taas vain uskonnosta(?)!

Sunnuntaina kävin Tuomiokirkossa jumalanpalveluksessa, koska Vuosaaressa olisi alkanut vasta klo 11 ja loppunut n. klo 12.30 ja sitten en olisi ehtinyt Kumpulaan lelujen vaihtoon. Kävin Tuomiokirkon kryptassa kirkkokahveilla. Viihtyisä paikka vaikka kirkkona minua miellyttää arkisempi Vuosaaren kirkko. Palvelus oli jotenkin niin paljon enemmän seremoniallinen. Kirkolta kävelin keskustaan HKL:n aikataulu mukana ja etsin oikeaa pysäkkiä busseille 55 ja 55A. Vähän aikaa meni, että ymmärsin bussipysäkkien numerot ja löysin sen oikean minulle. Leluja minulla ei ollut mukana, koska Crisulla ei ole ollut mitään sellaisia leluja, joista hän ei tykkäisi. Etsin varmaan 1½ tuntia leluja. Se paras eli Muumitietokone, jota Crisu on himoinnut pitkän aikaa meni sivu suun. Joku toi sellaisen vaihtopöydälle ja minä ehdin vain vieresen pöydän äärestä kuulla kun nainen, joka toi sen sanoi toiselle naiselle että se on kunnossa, pitää vain vaihtaa patterit. Ja tuo toinen nainen sitten laittoi muumitietokoneen kassiinsa. Kaikki muut lelut tuntuivat sen rinnalla niin turhilta. Vaikka kotiin tullessa Crisu heräsi päiväunilta ja oli todella ilahtunut löytäessään olohuoneessa olevasta kassista punatukkaisen (vähän muistutti mielestäni Peppi Pitkätossua - ei vaan lettejä) mollamaijan. Ajattelin, että lelut olisi voinut antaa vähitellen, mutta kun ne nyt sattuivat olemaan pusseissa niin lapsi sai kaivaa esiin kaikki. Väittäisin, ettei kukaan lapsi saa edes jouluna yhtä paljon lahjoja. Ja näyttää siltä, että nämä lelut ovat mieluisampia kuin ne, mitä meillä aiemmin on ollut. Löytyi pieniä muumihahmoja (toin erehdyksesä kahdet muumimammat ja kahdet muumipeikot - joista toisella oli kylläkin kukkia kädessä), muumipalapeli 60 palaa, kaikki palat mukana, se kokeiltiin jo. Pitkä käärme, pehmeä kilpikonna, iso dinosaurus, johon ehkä saadaan ääni, jos löydetään sopivat patterit, lasten golfpeli. Kaikenlaista. Ja hyvä näin, koska meillä ei olisi varaa ostaa kaikkia leluja itse. Pyssyt jätin pöydälle. Kun isä on tullut maasta, jossa ihmisiä todella tapettu sodassa niin pyssylelu olisi erittäin irvokas. Samoin pienet taistelevat muoviukot ovat pannassa. Toivottavasti Crisu ei missään vaiheessa sellaisia tahdo. Jos, niin sitten otetaan perinpohjainen keskustelu esim. siitä, että isän isä on todella kuollut sodassa. Periaatteessa kai hyvä ja vastuullinen vanhempi olisi vienyt lelut varastoon ja ottanut ne esiin vasta 24.12.2009 ilahduttaen lastaan joululla. Mutta minulle se ei ole niin nöpö-nuukaa. Isähän tästä ei ilahtunut, koska nyt olohuoneen lattia on täynnä leluja, joita yritetään saada iltaisin hallintaan ja johonkin järjestykseen. Isä nimittäin EI aio ruveta siivoamaan niitä joka ilta/aamu.