Tällaiseen lapsuusmeemiin minut haastoi Natalia

1. Missä ja koska synnyit?
Nurmeksessa 1970.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Ei sisaruksia.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Kotihoidossa. Vanhemmillani oli yritys, jossa piti olla töissä öisin, joten pääsääntöisesti minua hoiti mummoni eli äitini äiti. Kerran viikossa kävin seurakunnan lastenkerhossa, jotta sain olla toisten lasten kanssa. Perheeni asui samassa omakotitalossa kuin mummoni, kunnes olin 6 vuotias ja mummo muutti lähemmäs kaupunkiin. Talo oli maalla. Viereisessä talossa oli lehmiä ja viljelyksiä. Meidän talossammekin oli pieni 4:n lehmän navettarakennus, joka toimi varastotilana, koska ei siellä karjaa ollut.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Meillä oli kissoja ja koiria. Niistä pidin kun taas hamstereita, marsuja, pupuja (=kaneja) ja lintuja minä enmmänkin pelkäsin. Ne rapisevat häkeissään niin kummallisesti.... Oli suomenpystykorva Tessu ja sen sekarotuinen poika Hupi joka jäi perheelle kun Tessu hävitettiin. En muista mitä Hupille tapahtui, mutta sitten kun olin 8 tai 9 sain kissan: Kotimaisen Katti Kotilaisen ja muutama vuosi sen jälkeen sille seuralaiksi tyttökissan, jonka nimeksi tuli Paronitar. Kissat olivat lemmikeistä rakkaimpia, Väitänpä, että niiltä sai osakseen ihan rakkautaa (kissa hyrisemässä vierellä ja nuolaisemassa naamaa kun menet nukkumaan tai vaihtoehtoisesti asettunut niskanpäälle lämmittämään somasti kun ulkona paukkuu pakkasta -25C)

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Joo, muistan. 70-luvulla ei tosiaan ollut turvaistuimia. Lempiautoksi mieleen jäi vanhempien tuhkanharmaa Anglia, joka on ihan mielettömän tyylikäs auto. Minulla ei ollut sisaruksia joiden kanssat tapella ja olin tyytyväinen osaani istua takapenkillä - jossa ei tietenkään turvavöitä, tai ainakaan niitä ei laki määrännyt käyttämään. Ah sitä vapautta. Takapenkillä oli mukava lukea sarjakuvia pitemmillä automatkoilla (Lieksa n. ½ h tai Joensuu n. 2 h). Sarjakuvat vaihdettu divarista - ja niitä siis oli läjäpäin. Akua Ankkaa, Tarzania, Mustanaamiota, Lepakkomiestä (Batman). Smurffeja. Sarjakuvalehti oli must-juttu myös lyhyemmillä matkoilla. Ja usein jouduin odottamaan pitkänkin aikaa yksin autossa (kesällä/syksyllä/keväällä) kun vanhemmat kävivat erinäisissä paikoissa hoitamassa liikeasioitaan (teurastamo=lihakunta, meijeri, kirjanpitäjä).
Upeinta autossa oli tietenkin joskus kouluikäisenä päästä isän syliin pienellä kylätiellä ja ohjaamaan autoa.... (varmaan laitonta touhua toki)


6. Oliko sinulla mielilelua?
Ihan pienenä lapsena eli alle 3 v. oli äidin sisaren antama muovinen porsas, jossa oli alla pienet punaiset renkaat eli sillä pääsi liikkumaan lattialla selässä istuen seinästä seinään. Aikuisena olen ihmetellyt siellä huoneistossa käydessä, että miten se on ollut mahdollista, sillä vanhempieni ensimmäinen asunto oli TODELLA pieni. 4-5 v. sain lahjaksi ensimmäisen potkurin ja potkurit olivat mieleisiä. Muuten ei tule leluja mieleen. Ehkä olen tykännnyt punaisesta veturista, joka oli paristokäyttöinen ja ikäänkuin kauko-ohjattava. Ystäväni Minna ja Jaakko VEIVÄT sen minulta (eli suomeksi sanottuna lähinnä varastivat), taisivat rikkoa koneen ja hylkäsivät sen sitten ojanpohjaan n. 400 m:n päästä meiltä. lähelle Minnan  mummolaan. Jaakko pelotteli ja sai minut uskomaan, että erään ojan pohjalla asuu krokotiili, joka voi tulla syömään lapsia. Minulla oli suuri puinen laatikko joka oli täynnä leluja, mutta en muista millaisia. Tykkäsin istua laatikossa lelujen seassa. Tykkäsin myös leikkiä metsässä, jota oli talomme ympärillä. Siellä leikkivälineinä toimivat kivet ja puunoksa ja muut luonnonjutut. Minulla piti usein olla joku "ase" eli miekka, keihäs etc. Eräs männynoksa muistutti ihan jonkun eläimen päätä, se oli vähän viikinkioloinen juttu. Siitä tykkäsin. Leluhan sekin oli. Lähes teini-iässä sain Spielbergin elokuvasta tutun E.T.-hahmon josta kuului englanninkielistä puhetta, kun sitä veti narusta. (Myös omat nimikirjaimeni ovat E.T.  - extra terrestrial). Tämä E.T. oli rakkaampi kuin barbit. Niilläkin leikin, mutta en ehkä ihan kaikista perinteisimpiä leikkejä....

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Seurakunnan päiväkerhossa kysyttiin, mitä haluan olla isona ja ilmoitin ykskantaan, että POLIISI. Teini-iässä kiinnoistuin teatterista jota olin harrastanut isäni mukana ollessa jo 5 v:sta ja minusta piti tulla NÄYTTELIJÄ. Ihan sitä ennen peruskoulun yläasteella ajattelin, millaista olisi olla OPETTAJA.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Näkymätön lapsi. Meidän perhettä riivasi alkoholi. Äitini ei kylläkään juonut yhtään.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Naapuriin oli n. 200 m ja siellä oli lehmiä. 4 vuotiaana aloin käydä siellä. Naapurissa oli Kirsti ja hänen poikansa Aimo, jonka vaimon/tyttöystävän(?) kanssa ystävystyin. Saatoin olla heille aikamoinen riesa, mutta opin n. 5 vuotiaana lypsämään lehmääkin. Leikin yhdessä heidän n. 16 vuotiaan poikansa (en muista nimeä). Siellä oli mm. ääninauhuri joka kiinnosti minua kovasti, vanhanaikainen kirjoituspöytä, kissoja (meillä ei vielä silloin), heinälato, jossa kävin leikkimässä myös yksin.
Toinen vierailupaikka oli Jaakon (hänen äitinäsä oli ollut minun hoitotätini n. 3 v. asti, kun isäni piti pientä nakkikioskia, äitini oli koulun keittäjä ja meidän perheemme asui samassa talossa. Arja maaalasi tauluja ja hänen aviomiehensä oli peruskoulun / kansakoulun (?_-1971-1973) opettaja.) luona. En muista mitä Jaakon kanssa leikimme, sen muistan, että hänen huoneessaan oli balalaikka ja kerran olin hänen synttäreillään, jossa oli myös muita lapsia.
Muualla en käynyt.
Njah, kaupungissa, vanhempien yrityksessä ollessa kun piti odottaa pitkiä aikoja sain jo aika nuorena käydä kadun toisella puoellla R-kioskissa (kai ne lehtikioskit jo silloin olivat R-kioskeja) ostamassa aikanai kulukkeeksi sarjakuvia.
Ja SITTEN tapahtui SUURI MURROS kun löysin KIRJASTON! Sen jälkeen vietinkin suurimman osan aikaani kirjastossa ja kirjojen parissa. Kaupungissa käytiin päivittäin ja minä kävin kirjastossa myös päivittäin. Pystyn vieläkin muistamaan missä jotkut kirjat sijaitsivat lasten- ja nuortenosastolla. Nykyisin tuota lapsuuteni kirjastoa ei ole enää olemassa kuin muistikuvissa. Talo on nuorisotalo.


10. Nukuitko valot päällä?
En tarvinnut valoja. Pistin pääni peiton alle ja jätin ihan pienen raon nenälle, että pääsin hengittämään. Mietin mörköjä, jotka majailevat sängyn alla, mutta varsinaisesti en pelännyt niitä. Sitä paitsi sen jälkeen kun menin nukkumaan oli isäni yleensä katsomassa televisiota toisessa huoneessa. Äitini oli iltaisin ja öisin töissä yrityksessä. Isäni haki äitini yleensä öisin kotiin, koska äidillä ei ollut ajokortti, mutta minä olin yleensä silloin jo nukahtanut enkä pelännyt yksinjäämistä. Siis omakotitalossa keskellä ei mitään, ei kerrostalossa.

11. Lempilastenohjelmasi?
Pikku kakkonen. Sitä katsottiin aina siihen asti kun oltiin 12 - vuotiaita. Sitten kiinnosti sellainen ohjelma kuin Safiiri ja Teräs, mutta se oli lapsilta kielletty eikä isäni antanut minun sitä katsoa vaikka muuten oli usein aika vapaamielinen siinä, mitä sain katsoa. [tässä mitä wikipedia kertoo Safiirista ja teräksestä http://fi.wikipedia.org/wiki/Safiiri_ja_Ter%C3%A4s] Tätä safiiria ja terästä yritin oikeasti katsoa avaimen reiästä, kun makuuhuoneeni ovi oli suoraan television edessä. Sitten hieman isompana piti katsoa Dallas. Oltiin ala-asteella ja kaikki muutkin katsoivat sitä. Mutta hmmm., se nyt ei ole LASTENOHJELMA vaan ohjelma jota lapsena on katsonut.
Pikku kakkosen postin tunnarin muistan vieläkin!
Olipa kerran ihminen sarja oli hyvä. Samoin Tohtori Sykerö. Ensimmäinen elokuva jonka näin elokuvissa oli ehkä-mustavalkoinen Tarzan elokuva ehkä-vuonna 1975.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
Se on ollut joko ensimmäinen koulupäivä tai sitten se kouluuntutustumispäivä jonka muistan. Isäni oli mukana ja minulla oli joku hame, josta en tykännyt päällä. Koulu vähän pelotti, mutta äkkiä siellä tutustui oman luokkansa ihmisiin. Tutustui, ei ehkä ystävystynyt. Tarkkoja mielikuvia ei pysty saamaan mieleen, kun niiden ihmisten kanssa viettikin sittten 9 v.


13. Keräilitkö jotain?
Pikkukiviä keräiltiin. Sellaisia, jotka näyttivät muka-timanteilta ja sitten kokeiltiin ovatko ne ns. puolijalokivia, eli tekevätkö naarmun lasiin (en tiedä onko oikeasti pätevä testi) Sitten keräiltiin ja vaihdettiin vieraitten maitten kolikoita ja seteleitä luokkatovereiden kanssa. Ei mitään käsitystä mistä esim. minä niitä rahoja sain, koska ei meidän perhe KOSKAAN käynyt ulkomaanmatkoilla. Ehkä vanhemmat jostain niitä hommasivat? Kiiltokuvia muistan, että minulla on ollut, mutta enpä ole varma, että niitä juuri olisi nimenomaan kerätty. Tarroja saatettiin kerätä.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Alaluokilla eli luokilla 1-2 en juurikaan ollut mikään hyvä oppilas (se muuttui sitten luokasta 3 lähtien kyllä). Lukemaan opin vasta 2-luokalla, laskennosta en oikein innostunut, sellainen aine kuin "ympäristötieto" oli inhokkini, liikunnallinen en ollut, käsitöissä osasin neuloa, kun mummo opetti - mutta ei sekään suosikkini ollut. Musiikkia olin opetellut jo pianotunnella 6v., joten musiikki oli helppo minulle, mutta ei suosikki. Ehkä lempiaine on ollut uskonto. Ainakin sen aineen tunnit muistan kaikista helpoiten. Äidinkielessä kirjoitin kerran 1 tai 2 lk aineen, joka kertoin pääsiäispupusta, ja opettaja epäili minun plagioineen sen, koska se muistutti hänen tuntemaansa satua. Ehkä hän uskoi minua kun vakuutin, että en ainettani ollut mistään kopioinut.
Muistan vieläkin kun olin oppinut lukemaan ja lainasin kirjastosta ensimmäiset kaksi kirjaani. Fantasiaa ne olivat. Ja olin aivan mahdottoman innostunut, että osaan lukea - ja että kuinka paljon nautin lukemisesta. Mutta tämä innostus ei siis tapahtunut koulutunnilla vaan vapaa-aikana.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Kiusattu. Ala-asteen aikana olin pyöreä eli ylipainoinen ja siiitä kiusattiin. Yläasteella koin äkillisen musiikillisen heräämisen, kun ilmestyi Yö yhtyeen ensimmäinen albumi "Varietee". Hankin fanipaidan ja aloin pukeutua mustaan + olipa minulla mustaa huulipunaa, erikoinen hattu, jota pidin tunnillakin. Ei sentään hakaneuloja poskissa tai korvissa (tatuointeja ja lävistyksiä LUOJAN KIITOS ei tuohon aikaan vielä ollut). Epäiltiin, että olisin punkkari. Itse en tiennyt. Joo, nyt levyhyllyssä on Sex Pistolsin levy Never Mind the Bollocks, ja miten sen sanoisi (?) fanitan  Poikien tapana oli väännellä nimeäni mitä mahdottomimpiin muotoihin ja tulla huutamaan kaikkea päin naamaa. Muiden luokkien pojat tulivat kiskomaan kirjan kädestä, jos sitä sisällä välitunnilla luin. Onneksi pääsin "pakoon" 15 vuotiaana kun muutin yksin, ilman perhettä Kuopioon musiikkilukioon ja sain ihan uuden elämän ja identiteetin.

16. Mitä harrastit?
Teatteria, isän mukana ja itsekin innostuin siitä. Meillä oli ohjaajana professori Paavo Liski, jonka poisnukkuminen surettaa. Näytelmät olivat ihania ja tunnelma oli ihana ja muistan ne ihanat kesät kun luonnonrannalla (Pielinen) oli palamassa nuotioa, sai käydä uimassa kun oli aikaa ja odotettiin ihmisiä katsomaan. (Ja ihmisiä tuli valtaisat laumat! kun ei tehty mitään puskakomediaa) Ihmisten eteen meno ei pelottanut. Elävänä orkesterina oli Paroni Paakkunaisen yhtye ja Paroni itse soittamassa. Siis kaikki tasokasta. Tehtiin Kanteletar, Maaton kansa (karjalankielinen näytelmä), Kalevala ja jotain muuta sen jälkeen, mutta sitten olinkin jo aikuinen.
Harrastin myös viulun soittoa. Eli kerran viikossa oli musiikkiopistossa viulutunti ja musiikin teorian tunnit + joinain vuosina orkesteri). En pitänyt viulusta. Meillä ei ollut levysoitinta eikä viulua, joten en edes tiennyt miltä viulun soiton pitäisi kuullostaa. Testeissä olin ollut sen verran musikaalinen että he suosittelivat minulle viulua (mikä on vaika soitin) vaikka olimme pyytäneet pianoa.
Sitten harrastin käsitöitä eli meillä oli ala-asteella kolmen tytön joukkio ja meilläoli lelumaskotit, joille tehtiin vaatteita virkaten. Sitten varmaan neuloin sukkia ja kintaita kun mummo oli opettanut. Ompelukonetta en käyttänyt silloin enkä nyt.
Kirjat, niitä luin ihan hillittömästi. Koko ajan. Joka paikassa. Päiväkirjaa kirjoitin heti sen jälkeen kun olin kirjoittamaan (ja lukemaan) oppinut.

17. Ystäväsi?
Minna, joka oli syntynyt samana päivänä, samassa sairaalassa kuin minä 5 min. myöhemmin vain. Heli, joka oli luokan "hikipinko". Heli luki hillittömästi numeroiden eteen, minä otin rennommin ja laiskemmin, mutta sain silti hyvi numeroita. Me kaikki olimme perheidemme ainoita lapsia. Ystävyytemme oli tiiveintä ehkä josus 4-6 lk. Yläasteella tajusin kirjeenvaihdon mahdollisuuden ja kirjoitin hillittömän paljon kijreitä toisten yö-fanien kanssa. Nyt syksyllä luin jostain Lindholmin haastattelusta, että Varietee oli levytetty 5 päivässä - ja näin aikuisena: kyllä se juuri siltä kuullostaa. Eniten siinä ehkä vetosi sanoitustane halu haastaa kuulijan maailmankuva. Enää en Yötä kuuntele. Ja ehkä juuri tuo Yö oli sitten se lapsuuden loppu. Sen jälkeen tulivat esiin nuorten jutut.
 
18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Varmaan toisella luokalla luokallamme ollut Rafael muistaakseni ehkä puolusti minua kiusaajia vastaan, tai asettui puolelleni. Myös hän luki paljon kirjoja ja hänen perheensä oli jotain uskonnollista lahkoa (lestadiolaisia? - televisiota heillä ei ainakaan ollut, mutta Rafaelilla oli juttuja siitä, miten isoveli oli kapinoinut isää vastaan ja tuonut kuitenkin sen television).
Ensiluokilla oli myös iltapäiväkerho ja viihdyin siellä. Oli vähemmän ihmisiä ja enemmän hyväksyvien aikuisten aikaa.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Aili, vanha pitkä ja todella laiha ("kuivakka") nainen. Hän oli leski, mutta ennen aviomiehen kuolemaa he olivat asuneet juuri sillä koululla kuin minunkin perheeni ja hänen aviomiehensä (ehkä opettaja hänkin?) oli kolisuttanut harjalla heidän kattoonsa - siis meidän lattiaamme kun olin opetellut kävelemään ja metelöintinä oli häirinnyt heitä. En juurikaan pitänyt Ailista, hän oli nimenomaan auktoriteetti eikä millään muotoa koskaan ilmaissut, että pitäisi lapsista. Hän ei näyttänyt tunteitaan. Mutta ei hän onneksi pelottavakaan ollut. Ensimmäisten luokkien asiat olivat kaikista hankalampia oppia: kirjaimet, lukeminen ja numerot. Ehkä kirjaimet olivat hankalampia kuin numerot. Liikuntatunteja meille piti jostain syystä naapuriluokan (eli kun me olimme 1 lk, hän oli 2 lk:n opettaja - ja kun me olimme 2 lk, hän oli 1 lk:n opettaja) naisopettaja. Tamburiina, rivejä, hiihtämistä kun lumi pakkautui suksien pohjaan 5  cm kerrokseksi ja pystyi vain kävelemään sukset jalassa. Se pakkohiihto oli pahinta!

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
No eipä juuri ollut, mutta minä olin kiltti lapsi. Naistenlehdissa aina paljastetaan perhehelvetit (mm. Me Naiset [Miitta Sorvali, Lotta Lehtikari ym (olen tämän syksyn lahjalehtenä lukenut)]) mutta minä pidän nyt tässä suuni kiinni. Sanon vaan sen, että sain pikemminkin olla perheeni terapeutti - kuunnella isän lapsuudentraumat ja vakuuttaa äidille, että kyllä tästä vielä selvitään ja sitä-sun-tätä. Vanhemmillanihan oli lähes jatkuva huoli siitä, miten liikeyritys toimii, menestyy - joudutaanko ottamaan lainaa-vekseleitä-verot. Ei mitään tietoa kuukausipalkasta ja turvallisuudesta. Vanhemmat halusivat olla pikemminkin kavereita kuin auktoriteetteja. Kummallakin oli omat ongelmat olleet omassa perheessään. Töitäkin pääsin heille tekemään - ja siellä kyllä oli tiukka kuri. Muistan äitini pitäneen minulle ankaran saarnaan siitä, että asiakkaalle täytyy hymyillä - ja tässä puhutaan nyt sellaisetsa grillikioskista, jonne tullaan lähinnä illalla/yöllä ostamaan epäterveellistä grilliruokaa joko pikkutuiskeessa tai änkyräkännissä tai laitamyötäsessä. Joo, sellaisessa paikassa te ette haluaisi olla. Ankaraa linjaa piti myös noudattaa sen suhteen, että antaa rahasta takaisin juuri oikean määrän, koska humalaisten kanssa siitä käytiin suurimmat sodat. Lapsena vietin jonkun verran iltoja / öitä myös siellä takahuoneessa, kun molempien piti olla töissä ja minulle ei ollut hoitopaikkaa. Se kylmyys, ihmisten huudot ja metelit 3 x koti-ikkunan kokoisen ikkunan särkyminen kun joku humalainen heitetään siihen ja se särkyy. Ja tottakai poliisit paikalla. Eräs perinteentutkimuksen gradun tekijä teki gradun grillitappeluista ja sieltä selviää moni asia jota ei itse voi muistaa. Mutta kyllä minun vanhempani antoivat silti minulle suojatun lapsuuden. Perusturvallisuus oli silti olemassa.

21. Miten perheesi lomaili?
Lomaili? Hyvä ystävä, se grilliyritys oli auki 7 päivää viikossa 52 vkoa vuodessa ja ainoa päivä kun se oli suljettu oli jouluaatto, koska silloin ihmisiäå ei tullut. Eli meidän perhe EI LOMAILLUT. Äiti todellakaan ei viettänyt vapaapäiviä koskaan. Hän saattoi joskus olla illan kotona (yleensä keskiviikko), mutta mennä n. klo 11 takaisin grillille (se avattiin klo 18). Lomasta kävi se, kun haettiin lisää tavaraa myytäväksi Lieksasta - ja samalla päästiin uimahalliin. Tai lisää tavaraa Joensuusta omalla autolla ja samalla päästiin tavarataloihin.

Tai ehkä lomasta kävi se, että isän takia ei tarvinnut kutsua kotiin poliisia. (Nyt ei pidä väärinymmärtää, kyllä minä isääni silti rakastan. Alkoholismi on sairaus.)

Kun olin 15 v. päästiin teatteriryhmän kuoron kanssa Tukholmaan kun näytelmästä oli maksettu palkkaa ja se kannatti käyttää tuollaiseen matkaan, ettei mennyt veroja. Sitten teatteriryhmän kanssa 2 x Budapestiin. 20 v. kävin Interrailillä.
Äitini on päässyt avioeronsa jälkeen käymään Puerto Ricoon (ei tykännyt auringosta) ja Budapestiin.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Voi jessus, voiko tätä edes tunnustaa? Ostettiin perheen kanssa valmiiksi grillattua porsaankylkeä kaupasta - ja syötiin se sitten autossa...
Äiti paistoin joskus koko lohen - ja se oli hyvää (ja siiis myös terveellisempääkin).
Grillin ruoista en tykännyt (niin paljoa että enää niitä söisin) vaikka niitä sain syödä. Sain myös juoda huomattavasti enemmän limonadia kuin kukaan ikätoverini...

23. Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?
Kyllä tupakoitiin. Sisällä ja autossa. Auto oli se kamalin paikka, koska sieltähän tupakkaa ei pääse pakoon.
Tupakoin itsekin ikävuodet 16-22 ja se loppui siihen. Terveydenhuolto-oppilaitoksessa mielenterveydenhoitajalinjalla opiskellessa saatoin polttaa 1 topan päivässä. Se oli a) ruoan korvike aamuisin ja b) stressilelu. Pitää vaan ristiä kädet ja sanoa, että Luojan Kiitos ei enää!

24. Mitä asioita pelkäsit?
No jaa, sitä että äiti kuolee.


25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Yksi oma 3 - vuotias (s.2006) jonka toinen mummo asuu Afrikassa Owon kylässä Nigeriassa Lagosin yoruba-alueella. Olisi tärkeää saada hänelle hyvät välit myös Afrikan mummoon, kun vaikka Suomen mummo asuu meistä sen verran kaukana, niin suhteet on tiiviit kun käy meillä ja soitetaan puhelimella niin usein ja poika miettii, että mitä mummo tekee.
Tämä poika taitaa jäädä ainoaksi lapseksi.....lasten kanssahan saan olla tekemisissä enemmänkin kun vain saan paperit ulos yliopistosta ja olen LASTENTARHANOPETTAJA.