Onko ihminen aina suhteessa vain uskontoonsa - vai pääseekö hän "tekemisiin" myös Jumalan kanssa? 

Tänään en mene kirkkoon, sillä a) on pakkasta -20C ja minä menisin sinne polkupyörällä, b) olen ollut poissa kotoa jo perjantai ja lauantai illat. Olisin katsonut tv1:ltä ohjelman Buddhasta, mutta lapsi ilmoitti, että hän haluaa vielä katsoa lastenohjelmia. Joten lapsen tahdon toteutumiseen päädyttiin. Lähinnä itkukonsertti oli motiivini olla katsomatta sitä Buddha ohjelmaa tv1:ltä.

Ilmoittauduin draamakasvatuksen lähijaksolle Helsinkiin ensi viikonlopuksi. On tulossa jokus ääni ja keho tai iimprovisaatiokurssi, nettisivuilla oli jokin virhe ettei tiedä mitä sieltä on tulossa.

Lauantaina oli vierailulla paikassa jossa oli 10 ihmistä. Yhdellä masennuslääkitys, yhdellä psykoosinesto lääkitys - ja omissa lääkepurkeissani lukee : mieltä tasaava lääke. Mieli, psyyke, sosiodraama, ihmisen kohtaaminen, keskustelu - siinä asioita, jota välillä mietin. Psyyke - varmaan erään lukion psykologian opettajan opas: muisti, kognitiot, havaitseminen, oppiminen etc. MIeli, lähinnä miten eri psykologit ovat lählteneet kohtaamaan mieltä filosofian kautta (Rauhala, ja etunimeä en muista) - ei mikään Freud Jung juttu *. Sosiodraama, ihminen on aina suhteessa sosiaaliseen ympäristöönsä. Voiko hän olla ns eri ihminen erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä? Jeps sanon minä, jos ajatellaan että ihmisistä on hänestä erilainen kuva ihmisten mielessä - perusminä toki pysyy (terveellä) ihmisellä samana. "Jos minä on sinä ja sinua varten" - laulaa tämä yhtyeä, jonka nimeä en kehtaa (=ei laiska vaan se ettei - no, kehtaa...) laittaa tänne. Ja toinen kultajyvä:"Jos meillä ei ole tarinaa, me näemme vain tämän huoneen" Tuo ensimmäinen lainaus on kiteytettynä minun gradufilosofini eettinen sanoma (tietty, jossain Levinasilla seikkailee Jumalakin argumenteissaan, on varmaan ollut tarkka, ettei tule teologiaa hänen filosofiastaan). Toinen on minun perusasenteeni (tällä hetkellä) ihmisiin. Sinulla on tarina, elämäntarina, kerro se.

Lehdessä oli 1992 suurehko (paikallislehti 8000 ihmistä) juttu "XXXX:n tie vie teatteriin". Päätoimittaja kirjoitti sen. On nyt eläkkeellä, mutta jos siellä olisin, niin "Ihminen on minun työni" - pahkat, noin sanoisi Raamatun Jumala, mutta minulle se tarkoittaa tätä opettajuutta, onko se sitten ihmisen muokkaamista - sitäkin, jos ajatellaan opettajana työskentelemisen (obs. ei "olemisen") yhteiskunnallista puolta: saada aikaan yhteiskuntaan sopeutuvia ihmisyksilöitä. Hui, heti nousee karvat pystyyn theAtre - ja tuon A:n päälle O. Voi, tuohan oli jo vanhaan, mutta nyt lisää: TheAutre - ja Autre on kai ransk. "Toinen" - mistä Levinas (oli tulla Fevinas - why not ja scifiFilosofiaa... Fevinas on kuitenkin vielä vähän "osoitteleva" Feg Vinas - mikä se voisi olla???

*) vaikka Jung onkin mielenkiintonen Jung &  yang.. heh.

Rooleja, niitähän meillä täällä maailmassa. Mahdottomiasti rooleja. Ja sitten se tarina elämästämme (narraatio? konstruktio) - mihin rooliin minä olen menossa. Haa, olisipa animaatio, niin siinä olisi jonkun "tyypin" sydämeen tatuoitu PUNK.

Olen tavannut Wigwamin Pekka "Rekun".