Aleksis Kivi, Raamattu, Kalevala (nyt myös eläinversiona kirjastosta). Siinä mitä meidän "mutakuono" suomalaisuudesta tietää. Seuraavaksi Snellmannin patsas, mutta sitä ennen pitää äidin tutustua ja muistutella mieleen, että mitä se Snellman teki, suomalaisuutta - ai joo, ja unohtamatta Runegergiä, vaikka hän taisi ruotsiksi kirjoittaa, eikö vain? Ja emme ole vielä sitä Kalevala / Lönnrot patsasta nähneet, joka on Lönnrotinkadulla - työmatkani vuonna 1991 kevään.   Tuo Kalevala patsas ennen Snellmannia. "Vaka vanha..." "vainaa moinen...". Aviomiehellenikin opetin jo, että miten ennen vanhaan suomalaiset pitivät toisiaan kädestä kiinni kun lauloivat, miehet kai. Sain kirjastosta Eila Patjas nimisen tutkijan (?) kirjan runonlaulannasta. Silmäilen sitä. Kalevipoegin kokosi maaorjan poika. Meillä siellä Nurmeksessa oli Kalevipoegin. Sinä kesänä kun minulla oli lausuntailta ja seuraavana, mutta silloin en enää ollut mukana. Olen suunnitellut, että kirjoittaisin kirjeen Suomen lausujien liitolle. SE näyttäisi hyvältä CV:ssä ja voisi saada työtäkin itselleen. Kalevipoeg (Bomba 1993) ohjaajalle tein runon, riimittelin. Hän sanoi, että hän menee aina ensimmäisenä uudessa kaupungissa hautausmaalle, sillä se kertoo paljon kaupungista. Voi, olipa minulla tylsää Savonlinnassa kun opiskelin. Tuskin koskaan kävin ulkona muiden lastentarhanopettajiksi opiskelevian kanssa vaan  yksin vain ja kahvilla. Ja seuraavana päivänä, jos oli sunnuntai niin kirkkoon. Kerran eräs nainen imetti lastaan kirkossa, näin kun istuin ylhäällä.

Minun lapseni on:"Ei jassa jassa", kun ei jaksa tehdä jotain, muka.  Nyt hän toi minulle kirjan Tuomo Paasirova, Profeetta omalla maalla... ihan mielenkiintoisen oloinen, ensimmäinen luku:"Miten sisäinen profeettani on herännyt?"

Huoneeni seinälle laitoin kehyksiin kuvan Paavo Liskistä, otettu joskus kun ohjasi Kalevalaa ´meille´. rouva A.W.Uiba heräilee sitten siellä (=abiuwa - ab Iu Wa - abi-uwa) aamussa poikansa kanssa. Pojan uusi lempinimi on "Kride" (~kriittinen....) Ystävänpäivä kortteja olen keräillyt A5-kokoiseen Amnesty kansioon. Isompi A4-kokoinen on jossain ihan hukassa. Barack Obaman kuvan näytin kirjasta Rohkeus Toivoa. Näytin, että hän on samannäköinen ja hän on presidentti. Vieläkin pitää ihmetellä, että miten korkeakulttuurille kelpaa enemmän teos "Kuinka enkeleitä vietellään", pornolehden kanssa lavalla - ja Kalevala + ristinmerkin tekeminen maineikasta lausuja/näyttelijää kohtaan ei ole minkän arvoinen. "Oma on häpeänsä", ei kristitty kyllä koskaan saisi sanoa. Minkä Kristus, Jeesus tiesi? Häpeän. Ihana se tie, jota hän kulki (kuninkuuteen?) kerroin juuri pojalle, että profeetat olivat sellaisia ihmisiä jotka tulivat puhumaan ihmisille Jumalesta - ja jos tämä pitää paikkansa niin Jeesus tämän määritelmän mukaan oli profeetta - tosin välttääksemme haaksirikon Islamin kanssa tässä uskonnollisessa epäjargonissa niin Jeesus oli muutakin kuin profeetta. Tai lopulta - ei mitään, koska kuningasta juutalaisuudessa kutsuttiin Jumalan pojaksi. Työstä tämä uskontojen kanssa flirttailu kävisi.

Ystävälleni kotiseudulle Pohjois-Karjalaan lähetin viestin, että aion ystävystyä erään ihmisen kanssa netin kautta. Lapsuuden ystävä ja leikkitoveri hän.

Kirjastosta sain omaksi Hannu Mäkelän Mestari - kirjan! Eino Leinosta. Ja sitten otin Hemingwayn Kenelle kellot soivat. Hmmm..

kenelle kellot soivat
kenelle onnen ne toivat
niin minulle ihmiset sanoivat

"ole hiljaa, älä näy, älä hengitä" (=Paavo Liskin ohjaamasta karjalankielisestä näytelmästä Maaton Kansa, laulu - Seppo Paroni Paakkunaisen säveltämä)
ja hevosesi hyvin kengitä.

On kaupanteon aika,
on mustalaisten taika
Kenen on vika
kun kävi taas näin

- ja käsi oluella. Oi Ella! Oi Edith! Säkenöivä hyvin soiva hyvin loiva -
hyvin soi iva koulun käytävällä - tällä tehtävällä.

Tässä sydän, se sanoista murtuu
Tässä sydän, se sanoista nuortuu
Tässä sydän, se eteeni sortuu

ja kruunupäinen rakkimies, ei koskaan Frakkimies
Se mitä metsästin ON MINUN!

- nyt pitää mennä, ollaan Kriden kanssa (ent.Chrisu) (Kristjanaksikin kotona sanoin...) kirjastossa.