Kiroitin pitkä tarinan siitä, mitä viime yönä tapahtui. Se katosi jonnekin avaruuteen, kun yritin katsella kirjoitustani esikatselussa. Aloitetaan alusta:

Eilen kuuntelimme Chrisun kanssa Ismo Alangon musiikkia ja tanssimme sen tahdissa. Oli kivaa. Kerroin Chrisulle, että hänen kummitätinsä Anne on saanut Alangon tekemän ensimmäisen levyn ilman rahaa ja Alanko oli sitä häpeillyt. Lisäksi´tietolähteeni´kertoi, että Alanko oli Joensuussa kutsuttu hulluksi. Niinpä ne sitten tietävät mikä menestyy ja mikä ei. Kuuntelin myös toista suomalaista yhtyettä, josta en tahdo kertoa mikä se oli, peruskoulussa minua haukuttiin kun kuuntelin Yötä ja pidin pändipaitaa. Olisin tietenkin säästynyt paljolta, jos olisin ollut kuten muut, mutta kun en vaan ollut. Tämä toinen pändi, jota kuunneltiin soi levyllä, kun minä käytin kännykän webin kautta facebookkia. Siellä oli musiikkilukion aikainen ystäväni. Ja hänen statustaan :"Pulkkamäki: Toimii" oli kommentoinut tutun näköinen nimi. Menin tuon nimen tietoihin - ja PAM, kännykän näytölle pamahtaa tuon laulajan kuva, jota juuri ollaan kuuntelemassa. Hän on ystäväni ystävä - siis ystäväni (varmaankin yksipuolisesti, korjattakoon). Olin lähettää yliopistoon toimistopäällikön töitä tekemään menevälle ystävälleni (eri kuin edelliset) viestin:"Nyt otti ohraleipä", mutta en lähettänyt, kun olen jo käyttänyt 50 tekstiviestiäni. Hengittelin vaan ja rauhoittelin itseäni. Johan minä nuorena tyttönä lukiossa häpäisin itseni bändikopissa. Pojat pyysivät rummuttamaan kun tiesivät, että minä kävin rumputunneilla ja minä en osannut! Toinen heistä on soittanut ainakin Jonna Tervomaalla ja Pelle Miljoonalla, varmaan monella muullakin. Samasta kaupungista kotoisin kuin minä.

Tänään istuin vaipumassa masennukseen kotona, kun mies alkaa olla epätoivoinen töiden löytymisen suhteen. Monet ovat olleet Helsingissä vähemmän aikaa kuin hän ja löytäneet töitä. Minä istuin yksin ja odotin, jos Acerin kone tulisi takaisin, kuuriirin se pitäisi tuoda. Yritin lukea välipalana Carl Gustav Jungin kirjaa Undiscovered self, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Ajattelin miten kamalaa on sellaisilla työttömillä ihmisillä, jotka eivät osaa mitään tekemistä itselleen järjestää, joilla tuo olotila jatkuu useita päiviä - viikkoja - kuukausia. Minä kärsin siitä vain noin 5-10min, mutta huolestua minun sopii näistä, koska se laine, jonka aivot minulle järjestävät (kaksisuuntainen mielialahäiriö) voi järjestää minulle myös masennuksen. Onneksi edes jouluna ei tullut tällaista tilannetta vaikka eräänä iltana olin kirjastossa ja tulin kotiin ja äiti kohtelee ja katselee minua kuin KRIMINAALIA, rikollista, kun annoin Chrisulle kirjastosta tuomani dvd:n kun poika nimenomaan pyysi antamaan jos on. Alkoi kuulema heti kitinä vaikka poika oli ollut "ihan rauhallinen" silloin kun minä en ollut kotona (mummo ei kitinää kestä). Samaan syssyyn aviomies ilmoittaa että hän vaihtaa nimensä takaisin entiseen afrikkalaiseen nimeen - ja sanoo, että minunkin pitäisi tehdä niin. Niin kauan kuin Suomessa asutaan, minä olen mikä olen - jos Afrikkaan muutetaan, toki silloin on järkevämpi ottaa aviomiehen afrikkalainen sukunimi.

Vääntelin taas asioita kotona (meillä pyöreä keittiön pöytä, joka samalla minun "työpöytä" - kirjoja täys!) ja ajattelin tuota Descartesin sanomaa: Cogito ergo sum! Ajattelen olen siis olemassa. Muistaakseni Descarteskin käyttää Jumalaa osana argumentointiaan (ja sitä nämä feto ry:n filosofian ja elämänkatsomuksen opettajat eivät huomaa, että Jumala siellä vilkkaa). Toisin päin : JOS EN AJATTELE - EN OLE OLEMASSA. Kaivoin kirjahyllystä yhden latinan kielen oppikirjan jonka sain erään runoilijan (nyt kirjalijaliiton jäsen) ´muusalta´....- mutta en löytänyt sieltä miten se sanottaisiin, mutta englanniksi: IF I DON´T THINK - I DON´T EXIST! Mikä on järjettömän mielenkiintoinen ajatus.

§aisimpa tietokoneeni PIAN takaisin! Olisin silloin ulkomaailmaan yhteydessä.

Ja ps. En minä mitään tainnut menettää vaikka en ollutkaan nuori silloin kun Sex Pistols oli elävimmillään. Koko tämä Punk - touhu on vaan nuoruuden trauman jatkoa. "Unk, Unk!" Huusivat lapset ja taputtivat käsiään.