Tänään minulla oli aika lääkärille. Jätämme yhden hätävarapillerin pois, kun tilanne on rauhoittunut. On kurjaa kun aina kun on energisempi ja keksii mielestään kivoja asoita, niin palaute on, että olet sairas.Toisaalta kaksisuuntaisuus on hallintaan saatettavissa oleva sairaus. Kyse on häiriötilasta.

Kävin myös diakonilta kysymässä, että saisiko perheemme apua heidän kauttaan. Vuokrarästiin eivät voi vaikuttaa (siihen auttaa äitini), mutta muutaman maksulapun kauppaan kylläkin saamme. Tuli puhetta myös filosofian pro gradustani ja diakoni, jota pitää "Outolintu" nimistä kahvi-porinapakkaa joka perjantai oli niin paljon kiinnostunut, että kutsui minut pitämään ns. esitelmää filosofian graduaiheestani - eli siis siitä, miten toinen ihminen kohdataan eettisesti. Tätä puhujana olemista en voi nostaa meriitiksi filosofian professorilleni, koska se tapahtuu seurakunnan tiloissa ja tarjoamassa tilanteessa. Kappas kummaa. Seurakunta (pappi) oli kiinnostunut minusta näyttelijänä ja seurakunta (diakoni) ns. esitelmän pitäjänä. Tästä voi vetää johtopäätöksiä.

Yritin eilen lukea Atiq Rahimin kirjaa Kärsimysten musta kivi. Yritin ja jossain määrin onnistuin. Mielenkiintoinen, lyhyt kirja.