Teatteriharjoituksissa huomaan, että minulla on motivaation puute. Ei yhtään haittaa että en nuorempana päässyt sisään teak:iin. Kaksi toisista henkilöistä on opiskelemassa teatteri-ilmaisun opettajaksi. Minulla n. 15 v. vanhemmalla täti-ihmisellä tulee vain jotenkin surullinen olo, kun näkee ja tietää miten kova palo heillä on teatteriin eikä välttämättä tulevaisuudessa töitä sillä saralla. Vielä surullisempi olo että he eivät ns. "tarpeeksi hyviä" teak:iin. Mieluummin olen filosofian opettaja kuin (jopa lastentarhanopettaja) kuin näyttelijänä jossain pienessä maakunnan laitosteatterissa. Joensuussa ymmärsin, että teatteriammattilaisen elämä aika viinanhuuruista.