Taas katsaus kuluneeseen viikkoon. Maanantaina olin ranskantunnilla. Tiistaina kävin töissä. Keskiviikkona söin thai-sushi-aterian Kaisaniemessä. Tänään menin töihin, mutta päivä päättyi katastrofiin. Kun tulin sisälle ja oltiin syöty, niin paikalle tuli päiväkodin johtaja ja vei minut rauhalliseen huoneeseen ilmoittaakseen minulle, että työpanostani ei enää tarvita. En ole ollut tarpeksi aktiivinen lasten tai aikuistenkaan kanssa. Nimi paperiin työaika seis ja poistuminen päiväkodista. Kuinka uskaltaa olla aktiivinen lasten kanssa jotka jo valmiiksi ryhtyvät itkemään kun näkevät päiväkodissa uuden aikuisen. Soitin kotona Seurelle josta soitettiin päiväkotiin ja selvitettiin tilannetta. Huolenani oli se, että onko minun mahdollista saada enää töitä Seurelta, jos näin on käynyt. Olisin voinut saada töitä jo huomiseksi, mutta kieltäydyin. Tahdon nyt vähän tasaantua tästä järkytyksestä, että kenkää tuli. Pitäisi aina olla sitä ja tätä ja tuota mutta ei koskaan sitä mitä oikeasti on.

Meille tarjottiin myös asuntoa tänään, ja se on puolestaan iloinen asia. 74,5 m2, 1 km matka nyytiäisen päiväkotiin. 3 h+k+parveke ja vuokra 767 €, eli vähemmän kuin nykyisessä asunnossa, jossa neliöitä 44,5m2. Tarpeelliset paperit kasaan ja asuntotoimistoon ja sen jälkeen tutustuminen uuteen kotiin.

Soitin myös pankkiin, koska 31.3.2010 pitäisi maksaa pankille 1002,00€ opintolainan lyhennystä ja korkoja. Minulla ei ole kuin 400 €. Sain tehtyä valtakirjalla muutosehdotuksen, että maksan vain sen 400 €. En vielä tiedä miten lopun käy, että tuleeko se lisäksi seuraavia maksuja vai voidaanko laina-aika pidentää. Pääasia, että olen tämän kevään osalta pankin kanssa sujut.

Tämä päivä osoitti, että alle 3 v. ryhmään minun ei todellakaan kannata mennä. Se oli vähän järkytys aamulla, kun huomasin olevani pienten kanssa. En sitten sen enempää kuin 4 h.