Olen langennut klassiseen musiikkiin. Yksin ollessa kuuntelen radio FM Rondoa, joka lähettää klassista musiikkia toivottavasti vuorokauden ympäriinsä. Asema on niin helppo löytää kun muilta asemilta tulee vain tyhjänpäiväistä rock-pop-musiikkia, jota en jaksa. MP3-soitin minulla on, mutta en saa siihen nyt ladattua ilmaita klassista musiikkia. Surullista, että minulla lapsena ei ollut kotona klassista musiikkia kun kävin viulutunneilla. Vaikuttaahan sekin, että oppiiko soittamaan vai ei. Hyt sitten nautin. Opettajankoulutuslaitoksesas pianonsoitonopettaja kertoi, että jonkun tutkimuksen mukaan jopa kukat reagoivat rock vs klassiseen musiikkiin klassisen eduksi.

Kävimme eilen Vuosaaren kesätetteriryhmän kanssa katsomassa Todellisuuden tutkimuskeskuksen esittämän näytelmän Tutkielma Danten kiiratulesta. Pidin siitä kovasti. Perustana esityksen muodolle oli Olaf Lagercrantzin lainaus, jossa kiiratulessa olevia verrataan poikien kokemuksiin voimistelusalissa tai tyttöjen kokemuksiin balettitunneilla. Niinpä esiintyät olivit valkoisissa trikoissa ja yksi kerrallaan tulivat esittämäänä syntinsä. Viha huusi itseään julki, mutta jäi jotenkin tehottomaksi tavaksi saada mitä haluaa. Ahneus kävi tarjoamassa kauan säilyttämäänsä viinipulloa katsojalle, mutta ei sitten pystynyt luopumaan tuosta eräässä vedossa voittamaansa arvokata pulloa. Ei  vaikka se kohta on jo muuttumassa etiikaksi. Kateus pisti tulitikkuja kiinni kulmakarvoihinsa niin, että puuosat olivat silmien edessä. Samalla  heijastettiin hänen kateutensa (?tästä oli keskustelu bussipysäkillä, oliko tämä juuri se kateus) Hannu Väisästä kohtaan - vai oliko kateuden kohde kuitenkin se ex-poikaystävän nykyinen tyttöystävä, jonKka takia hän entisen tyttöystävänäs jätti. Irstaus liittyhi kuinkas muuten ruokaan. Hengen velttouden kohdalla tuli mieleen, että juuri näin voivat oppilaat luokassa toimia : miehellä oli rubikin kuutio, mutta kun hän ei sitä saanut ratkaistua, niin hän rupesi tekemään kaikkea muuta, kynnen aluset, pulpettiin piilotetut roskat yms. ¨Ja olihan siellä irstauskin, pukeutuneena ravuksi (liittyi edelliseen kohtaukseen, kun oli mässäilyn apuna) ja raiskaamassa toisia näyttelijöitä. Hauskasti se oli toteutettu, ei ahdistanut katsojana ainakaan minua. Laiskuudesta en muista, että mitä se olisi ollut.  Kesämökkimaisema oli tulkittu maanpäälliseksi paratiisiksi. 

Kotona olin joskus 21.40 eikä nyytiäinen ollut silloin vielä halukas menemään nukkumaan. Aamulla oli sitten taas kitinää, että tahtoisi nukkua vielä lisää.