Muutimme eilen. Muuttomiehemme oli suomea ulkomaalaisesti ääntänyt mies, jonka suomi oli kuitenkin kieliopillisesti täysin virheetöntä sen verran kun minä sitä ehdin kuunnella kun mies muuttomme aikana puhui puhelimeen muita puheluita. Nenän muodosta ajattelisin, että mies olisi kreikkalainen, mutta muita vaihtoehtoja olisi puolalainen ja espanjalainen. Ranskalainen tuskin lähtsisi Suomeen muutto/huoltomieheksi. Mies kun taisi olla molempia. Auto haisi öljylle ja jouduimme tekemään kolme eri keikkaa. Muuton lasku oli 100 €, kun ylitimme 2 h. Jossain vaiheessa iski epätoivo, kun lukuisat jätesäkkkeihin pakatut tavarat piti uudessa kodissa kuljettaa kolmanteen kerrokseen ja ne painoivat paljon. Tänään käytiin siivoamassa vanha asunto.

Nyytiäinen tykkää asunnosta. Ja on innoissaan siitä, että hänellä on oma makuuhuone. Illalla piti päästä jo klo 20 aikaan sänkyyn yksin kun normaalisit mennään nukkumaan klo 21. Viihtyihän tuo lapsi siellä huoneessaan 20 min ja sitten palattiin normaalijärjestykseen, eli että lapsi nukkuu minun vieressäni. Hyvään suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Syömisen kanssa on aina ongelmia päiväkodissa. Nyt kuitenkin kotona syö makaronia itse ja tonnikalaa suoraan purkista, tosi opiskelijafiilis. Taisi tykästyä myös makkaraan. Tiedä vaikka käytäisiin hampurilaiselle sitten äitini kanssa - äitini elätti itsensä lähes koko aikuisiän myymällä hampurilaisia.

Kuuntelen Jim Hendrixiä levyltä jonka ostin ehkä n. kuukausi sitten. Yritän kuunnella, että enhän ole tehnyt huonoa ostosta. 10 € siihen suunnilleen meni. Ja samana päivänä kun kadotin visa debit korttini ja kuoletin sen. Oli jäänyt vain askarteluliikkeen kortinlukijaan, siihen johon näppäillään pin-koodi itse. Olenkohan mä sittenkin enemmän Suomi-pop-ihminen kuin mitään muuta?

Tämä uusi asunto on nyt sellainen,  jonne voi kutsua ihmisiä kyläänkiin, entisessä oli sen verran vähän tilaa ja oltiin ahtaasti, kun mukana myös 3 -vuotias Nyytiäinenkin.