Joku oli tullut blogiini hakusanoilla:"GRADU EPÄONNISTUU". Hui, mitä tässä enää uskaltaa ajatella?

Päiväkodin pihalla nyytiäistä hakiessa jouduin epämääräisen hellyyskäsittelyn kohteeksi. Ensin nyytiäinen tuli luokseni ja veti venyvää paitaani niin paljon kun puhuin hänen hoitajansa kanssa pulmallisesta märäksi menevien käsineiden (liian paksut käsineet, liian kuuma => hikiset käsineet) ongelmasta ja pelkäsin jo rintojenikin pullahtavan kaula-aukosta esiin. Niinpä sitten päädyin kyykylleni juttelemaan poikani kanssa, kun kerran hänellä minulle jotain niin tärkeää asiaa oli ja tästä asennosta juttelin vielä pojan oman lastenhoitajan kanssa. Sitten päädyttiin tilanteeseen, että edestä minua halasi nyytiäinen joka sanoi, että olen hänen äitinsä ja takaa minua halasikin toinen pieni tumma tyttö, joka väitti että olenkin myös hänen äitinsä. Ei se ihan riidaksi asti päässyt, vaan säilyi kinastelun asteella. Ja sain siis tuplahalit edestä ja takaa. Minua onkin pidemmän aikaa ihmetyttänyt, kun ne lapset siellä tarhassa osaavat huutaa pojalleni milloin juuri hänen äitinsä tulee. Nokkelia lapsia, Joensuussa en usko että vastaavaa olisivat tarhassa tehneet.

Kirjastoon oli tullut Luther -elokuva jota en televisiosta pystynyt katsomaan koska se tulopäivänään alkoi jotain vähän vaille 11 yöllä.

Olemme Pikku kakkosen jälkeen tehneet nyytiäisen kanssa vaikka mitä muovailuvahasta. Nyytiäinen teki taas jopa Aleksis Kiven patsaan, vaikka siitä kun hän viimeksi on sen nähnyt on jo aikaa. Odotamme että tulee 8.5.10 klo 14 ja pääsemme ilmaiseksi katsomaan Emilia Pokkisen esittämää Lumikki näytelmää. Sitä nyytiäinen jo odottaa ja ehkä oppii ajan kulumisesta jotain kun joutuu odottamaan ne maagiset 2 viikkoa.