Aina kun meillä on vähän rahaa, mies menee Hakaniemen kauppahalliin ja ostaa meille luita. Siis ei mitään grillikylkeä vaan rehellisiä luita, joita annettaisiin ehkä koiralla, jos sellainen lemmikkinä olisi. Oman osansa hän keittää ja tekee kastikkeen. Minun osuuteni luista menee uuniin ja ne maustetaan sitruunapippurilla. Niitä on todella hauska kaluta sitten lihanhimossa. Tällaisen ruokaohjeen minulle perinnöksi äitini, joka oli tohtoriperheessä piikana ollessaan niitä isäntäväellä Vääksyssä tehnyt. Yleensä meillä kotona kaiken ruokaan liittyvän tekee aviomies. Nyt pistin itse noihin luihin mausteet ja uuniin ne. Voisin melkein vannoa, että nyytiäinen oli kauhistunut nähdessään minun tekevän ruokaa. Tai sitten hänellä todellakin oli asiaa vain siitä laukusta, joka piti pistää kiinni.

Näyttää siltä, että Kreikan kansa on tullut hulluksi kollektiivisesti. Maa on tekemässä konkurssia ja väki osoittaa mieltään sen vuoksi ettei hyväksy supistuksia. He nyt vaan eivät voi enää elää kuten ennen. Historioitsijoillehan tämä maailma ja elämä siinä luulisi olevan mielenkiintoista, ellei ole sitten kiinnostunut vain antiikin Kreikasta ja Roomasta. Niistä minä olin kiinnostunut peruskoulussa ja lukioaikana. Historia oli lempiaineeni, mutta ei koskaan tullut mieleen, että haluaisin  niitä lukemaan yliopistossa. Historian approbatur jäi kesken kun tuli perheen perustaminen ja lapsen odotus päälle. Entinen historian ja uskonnon opettajani pyrkii eduskuntaan (epämääräinen tuntemus, että olisin tästä jo vuodattanut täällä?????) - sillion mies, nykyisin nainen ja soisin, että pääsisin häntä äänestämään, mutta asun väärässä kaupungissa.