Kävin viemässä entisen asunnon avaimen Asuntosäätiön toimistoon Espooseen. Matkaeitin tulostin itselleni internetin reittioppaasta. Perillä ihmettelin, että missä se Kalevalantie on, kunnes näin Asuntosäätiön kyltin ihan kadun toisella puolella siitä pysäkistä jonne jäin. Bussikuskilta kysyin varmistukseksi, että meneekö tämä Maaniitylle, koska vuoro oli eri kuin ohjeessani ja bussikuski vastasi, että joo - menee. Sitten huomasin reittipaperista, että se kylläkin oli Maarinniitty. Ehkä kuski sitten kuuli vähän omiaan. Takaisintulomatkaa ei tarvinnut maksaa, koska aikaa (ehkä sitten sen 1 h 20 min?) oli vielä jäljellä.

Kävin taas Fredrikinkadulta ostamassa unssin teetä. Tällä kertaa vihreää maustettua teetä.

Olen edelleen lukenut A.W.Yrjänän päiväkirjaa ja totean karkeasti että se esittää irvikuvan taiteilijasta. Outoa on se, että Yrjänän jostain teksteista tykkään, mutta esim. runokirjoja korjailisin jos saisin tehdä sen. Ehkä mietin jossain välissä vielä hetken, että mitä ajattelen ilmiöstä A.W.Yrjänä ja CMX.

Aila Meriluodosta kirjoitettu kirja (Panu Rajala) on nimeltään Lasinkirkas, hullunrohkea ja aion sen lukea. Ei vain ole hankittu vielä kirjastoon, johon luotan näissä lukukokemuksissani. Vaikka tänään Kampintorin antikvaarisesta kirjakaupasta ostinkin Samuel Beckettin kirjoittaman Watt - kirjan hintaan 5 €. Hinta oli sopiva ja Beckettistä pidän. Sen verran vaikeaa tekstiä, että ei ehkä yhdellä lukukerralla avaudu, siksi sopiva löytö kirjahyllyyn.

Täytän tänä vuonna 40 v., eikä se loppujen lopuksi ole hankalaa. Nuoruuden kantoi mukanaan yli aikuisuuteen haave teatterikorkeakoulusta ja näyttelemisestä. 30 v. oli pienoisen kriisin paikka kun se ei toteutunutkaan, mutta se toinen ihan alkunuoruuden haave ennen mukanaoloa puoliammattilaisteatterissa oli filosofia. Ja sehän toteutui. N. 29 vuotiaana ajattelin että menenkö opiskelemaan (jos ottavat!!) teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, mutta jatkoin yliopistossa sitä filosofiaa lastentarhanopettajan tutkintosuoritusten jatkoksi. Ja uskon että se oli oikea päätös, semminkin kuin olin mukana nyt teatteriproduktiossa, jossa oli teatteri-ilmaisunohjaajakoulutuksen tänä keväänä päättäviä opiskelijoita. Kotikadun viimeisessä jaksossa oli mukana yksi teatteri-ilmaisunohjaaja, joka oli Vuosaaren vapahtajan elokuvallisessa osuudessa pappina. Nyt kun täytän sitten 50 v. vuonna 2020 pidän tavoitteena että olisin saanut kirjoitettua käsikirjoituksen, jota edes harkitsisivat hetken kustantaa. Tavoite on siis päästä itse kirjoittamaan laadukkaampaa tekstiä kuin tuo kustannuskynnyksen ylittäminen, vaikka se joku laatukynnys onkin. Toinen asia mikä kirjoittamisen lisäksi kiinnostaa on politiikkaa. Olisi (Pöö!) mielenkiintoista istua eduskunnassa - mieluumminkin niin päin, että ihmettelee näitä politiikan kuvioita sieltä päin, kun nyt mielikuvitusta on suotu jonkun verran. Politiikkaan meno tarkoittaisi tietenkin johonkin puolueeseen liittymistä. Kristilliset tai vihreät joista päätyisin vihreisiin. Minulla ei ole niin syvää vakaumusta kuin kristillisiin meno vaatisi - toisaalta puoluekumppaneiden "ruotiminen" olisi mielenkiintoisempaa.... susi susien joukossa... vai? Kunhan Nyytiäinen on tarpeeksi vanha voinen harkita puolueeseen liittymistä, eihän se ainakaan mikään huono harrastus ole. 3 - 4 v., sitten Nyytiäinen on 6 - 7 v. Entinen lukion historian ja uskonnon opettajani harkitsee facebookin mukaan lähtemistä eduskuntavaaleihin, kunnallisvaaleissa hän oli jo Kuopion äänikuningatar. Hetti Rytsy oli silloin Harri Rytsy ja mies, nykyisin nainen. Puhutin äitiäni jo äänestämään häntä, kun itse en voi siellä äänestää.

Olen ihan rakastunut Nyytiäiseen kun niin suloinen näin keväthötäkässä.