Eilen olin teatteriharjoituksissa. Kerroin, että voi tulla ongelma, jos mies saa kesällä töitä ja on töissä iltaisin, niin minun on hankala tulla harjoituksiin, kun pitäisi olla paikka 3 v. 8 kk. (nyt) pojalle. Eipä mitä, keskusteltiin, että voitaisiin harjoitella päiväaikaan, kun se muillekin sopii. Nyytiäinenhän on silloin päiväkodissa. Joten voin olla mukana tässä teatteriproduktiossa. Sen ohjaa Titta Halinen ja nimi on Idän päiväkirja. On kiva olla jälleen teatterissa, vaikka se olisikin vaan harrastajateatteria. Eilen harjoituksissa mentiin ulos tarkkailemaan ihmisiä - ja sitten piti kertoa koko ryhmälle siitä, mitä on nähnyt. Ajattelin, että minäpä menen alkoon tarkkailemaan, että millaisia ihmisiä siellä käy ostoksilla, kune en muuten koskaan siellä käy. Jouduin kuitenkin kääntymään ovella pois. ALKOSSA EI OLLUT YHTÄÄN IHMISTÄ MYYJIEN LISÄKSI ja kello joli jotain vaille 19. Tuli sitten kuitenkin kohdalle mielenkiintoinen kaksikko. Mies ja nainen. Miehellä rollaattori, tummansiniset housut ja vaalensininen takki. Naisella vähän hienommat vaatteet ja ikää ehkä n. 50 v. Mies ei ollut naisen aviomies. Ei myöskään isän tai äidinisä vaan naisen poika. Hänellä oli vähän spagettimaiset jalat, lötköt ja hartiatkin heiluivat kävellessä vähän sivusuuntaan. Sitten hänellä oli musta lippalakki ja aurinkolasit, viikset ja vähän leukapartaa, tyylikkäästi. Lisäksi mies oli kiinnostunut kultaliikkeen ikkunoista. Seurasin heitä myös kauppaan asti, mies halusi jäätelön. Kun pihalla menin heidän ohitseen kuulin vähän puhetta, mutta sekin oli vähän epäselvää. Kasvot ja muu olemus eivät oikein sopineet yhteen, sillä mies oli mielestäni tyyllkäs, kun katsoi kasvoihin. Ja mies vaikutti oikein iloiselta. Tämän tarinan kerroin harjoituksissakin. Sitten tuli puhelinsoitto ja minun piti lähteä harjoituksista aikaisemmin. Aviomies oli joutunut ulos asunnosta pojan kanssa - eikö hänellä ollut mukana avainta. Aviomies on ennen pitänyt avainta lompakossa, mutta kun vaihtoi lompakon pienempään ei avain mahdu sinne ja sen takia oli avain unohtunut sisälle.

Eilen ostin Itäkeskuksen Suomalaisesta kirjakaupasta varusteet kirjoitusprojektiin: kansio, välilehdet, uusi kynä, paperia. Ja sitten vain kirjoittamaan ja suunnittelemaan, mitä muilta velvollisuuksilta kerkeää. Paljon en aio uhrata mitään, koska on todennäköistä, että tästä projektista en hyödy, se jää kirjoituspöydälle (jos minulla sellainen olisi).

Minulla on kaupungilla outo ystävä. Törmäsin häneen eilenkin. Sellainen nainen, noin 22-28 v., roteva, vahvan oloinen. Hän vain tuli juttelemaan kanssani kun olin istumassa metrossa ja minusta tuntui ettei tässä nyt voi olla epäystävällinen ja olla vastaamatta. Silloin viime vuonna hän kertoi, että hänen siskonsa ystävä oli päässyt vapaaksi vankilasta. Eilen hän kertoi että hänellä on lähestymiskielto entiseltä työtoverilta, ISS:ltä. Olin istumassa ja lukemassa A.W.Yrjänän päiväkirjaa kun tämä Minna yllätti minut ja tuli istumaan samaan pöytään. Jostain syystä ohikulkevat mustalaiset häiritsivät häntä. Ensimmäisellä kerralla kun kulki mustalais (romaani) pariskunta, hän ryntäsi äkkiä pois tuolilta, etteivät ne näkisi, että hän istuu minun kanssani. Hän ilmeisesti epäili, että romaanit voisivat epäillä häntä sellaiseksi naiseksi joka pitää naisista - ja hän vakuutti ettei sellainen ole. En saanut sitten selville, että tunteeko hän yhtään mustalaista/romaania henkilökohtaisesti vai oliko se vaan joku ennakkoluulo hänen puoleltaan. Lopulta hän teki yllättävän teon. Siinä oli Robert´s Coffeen kohdalla yksi tyttö, mies ja nuorempi poika, joka puhui puhelimeen. Minna läväytti pojalle keskisormen esiin selkänsä taa kääntyen. Pojalla oli aurinkolasit, eikä hän reagoinut yhtään joten ehkä hän ei huomannut tuota solvausta. Lopulta sanoin heti tuon jälkeen Minnalle, että nyt minun pitää lähteä, on kaupoissa käyntiä. Erosimme. Annoin Minnnan soittaa puhelimellani siskolleen, koska hän jo oli nähnyt puhelimeni kun tarkistin siitä aikaa. Sisko ei vastannut, joten en menettänyt mitään. Eikä tyttö edes yrittänyt varastaa puhelintani. Saa olla varuillaan kun antautuu tekemisiin "vaikka-minkälaista-ihmisten" kanssa.