Kirjastossa oli kirja Laiskojen Kalevala, mutta en ota sitä. Nyytäisen kanssa tanssittiin villisti säettä "Vaka vanha väinämöinen, tietäjä iän ikuinen". Meillä oli kädet käsisssä, sormet sormen lomassa kuten se vanha kuva opettaa. Ja aivan MIELETTÖMÄN villi hyppimissessio sängyllä, missä ei saa hyppiä, siis hänen omalla sängyllään. Sen jälkeen Nyytiäinen kysyi noidasta ja tarkensi vähän ajan kuluttua että se Lumikin noita. Se Lumikin noita oilkin parasta koko esityksessä, jota uusi kirjoittava ystäväni ei päässyt katsomaan. Pah! Taiteilijan rauha, jos se oli syynä, että esitykseen eivät kaikki tulleet päässeet.

Lainasin WSOY:n kustantaman kirjan Tulen Raivo, joka kertoo Sofiasta Mosambikissa. Afrikkaan lähteminen ei olisi yhtään vaikeaa minulle. Lisäksi lainasin kirjan Parfait! ranskankielen II-osa, kun syksyn ja kevään ranskankurssilla oli se I osa. Jos Pääskynen on kansalaisopiston (tai mikä se täällä nyt onkaan) kurssia kirjoittajille vetämässä, niin voisin sinne mennä. Eilen pihalla yritin lukea Parnassoa, sitä 6/2009, jossa oli Haavikosta. Kirjallisuus ja kirjoittaminen on minun suojani, että menisin tekemään rikoksia, kuten jotkut suvussani ovat tehneet.

Kaupassa katsoin mustalaisnaista, joka oli kassalla ennen minua. Aivan kuten minun hiukseni, ei kampaajalla ole käynyt ja samalla tavalla ohuet kuin omani. Myöskään minusta ei synnytettyäni huomannut että en enää ole raskaana. Mustalaisnaisista kun sitä raskautta ei saisi huomana, näin muistelisin jostain lukeneeni.