Kyllä, se että päivitän vuodatusblogiani on merkki alkavasta hypomaniasta. Mutta jos olen hullu, olen hyvin suunnitelmallinen hullu. Nyt annan musiikin vaikuttaa. Musiikkikin on meditaatiota, Nata. Jätin kirjastoon Ismo Alangon laulaman levyn jossa mm. "kirskainen" etc. - Kuuntelen Stingiä. Brand new day. Kirjastosta lainaisin kirjan Unohda! Unohda Kalevala, sen sankarit, sanat, sanomukset, unohda mitä olet heistä kuullut, kuvat jotka olet nähnyt. UNOHDA! TÄSSÄ HE OVAT. Tekijä Paavo Haavikko (WSOY) ja alla teksti Rauta-Aika, joka johdatti minut väärään, että olisi kysymys Holmbergista. Selasin yhden kohdan, jossa kirjoittaja sanoo jonkun hahmon olevan kiveä - vain patsaat ovat kiveä JA PAAVO HAAVIKKO EI SELLAISESTA MIELESTÄNI ANSAITSE. Tämä olkoon lyhyt kritiikki kirjasta - ja perustan uuden ikkunan: KIRJAT, JOITA KIRJASTOSTA LAINASIN. Ehkä joskus siihen palaan, enkä makuuta kotona turhan takia, jos joku sen lukisi - kun löytäisi UUTUUSTELINEESTÄ, joka kirjaston puolelta hyvä keksintö.

Huomenna tulee luokseni käymään ystäväni Sari, sosiologi, töissä yliopistolla, ei kuulu kirkkoon. Istuin keittiössä ja ajattelin Kristus patasasta, joka minulla keittiössä seinällä. Ajattelin ensin, että Kristuksen avaimet - se Pietari juttu (jossain siellä kirjassa - miten nuo uskovaiset osaavatkin niitä jakeita sanoa heti, että siellä tai täällä tai tuolla...) ja sitten EHKÄ, että ei ole Kristuksen verta... sitten tajusin, että verta ja mitä ne puhuu verestä ja ehkä KRISTUKSEN VERTA EI OLE, koska kuningas etc.... (blaa blaa uskonto..) mutta uskovalle ystävälleni, joka oli teatterioppilaani minä pistin viestin:"Jumalan siunausta ja suojaa - katsokaa kuningiasta, luojaa" - oma runo jeahp. Kotiini otin tyhjän kirkkaan viinipullon, jossa korkki tallella, se ulos vedettävä, kun nyytiäinen sen löysi. Ystäväni Miia Nuutila pisti minulle tekstiviestin:"UNELMOIDAAN, AJATUKSET TOTEUTUU" - mikä on minusta hyvä viesti viedä eteenpäin! Hän voitti ei sen ajan julkkiskuuluisuus Emilia Pokkinen, joka tänään esitti Lumikin kevyesti (ehkä ei kuitenkaan, olen ankara) sievistellen. Tiedättehän, se pehmokuva naisista rakastavina ja suojelevina ja hyvinä. ja pahkat sanon minä! Miia kehoitti, että pitää (tekstiviesti) suukotella lasta kun se itkee - mutta kun tuo "riivattu" kävi minun hiuksieni kimppuun.... Teatterielämys oli kuitenkin hyvä nyytiäiselle. Kehoitin häntä nykäisemään hihasta, jos on jotain asiaa. Ja muutaman kerran kuiskuttelimme jutuista ja minun ihana poikani sanoi olevansa PRINSSI. Tiimarissa oli metallinen sammakkoprinssi, mutta se oli liian kallis, ei siis esine hintansa arvoinen.

EDELLEEN, SE HAAVIKKO EI ANSAITSE MINUN KÄSISSÄNI MUUTA VASTAANOTTOA KUIN PELKKÄÄ KRITIIKKIÄ.

Vaihdoin musiikin David Bowien When I live my dream - ja niin on, että ajatukset kääntyvät tässä "vapaassa pyöräilyssä" eli HENGEN VIEDESSÄ niin, että kaikki on hyvin. Katsoin uskonnollista kanavaa kun piti rauhoittua, kun en saanut nukutuksi, kun mies poissa kotoa (oslo) ja pojasta huolehtiminen minun vastuulla. Katsoin televisiosta kun siinä oli naispappi ja puhui kädet ristissä ja ajattelin KUINKA TYHMÄÄ SE OLISI OLLA PAPPI! Mitä minä halusin myös olla. Enemmän arvostan sitä kykyä jolla saada epäilemään omia varmoina pidettyjä ajatuksiaan. Mutta epäilikö Sokrates koskaan omia ajatuksiaan, vai oliko hän vain viiniä kiskova julma ääliö! Platonia ei käy ehkä syyttäminen. Voi olla että Sokrates oli vaan normijuoppi sen ajan yhteiskunnassa, eli MAAILMASSA EI OLE MITÄÄN PYHÄÄ, ei kätkeytyneenä esineisiin ei mihinkään. Korkeintaan rakkaus on pyhä ja arvostamisen arvoinen asia maailmassa - ei anteeksianto!