Lauantaina kävimme nyytiäisen kanssa katsomassa ilmaisen Muumit lastenkonsertin kaupungintalon juhlasalissa. Oli kiva ja hyvä pojalle. Itseä harmitti kun kaikki musiikki tuli nauhalta, eivät soittaneet itse. Muumipeikko oli soittavinaan läskibassoa, mutta eihän sen puvun käsineet sallinet soittamista. Lauloivat sentään itse. Eikä kritiikkiin ole kovin paljon syytä, kun poika oli tyytyväinen ja äidin ei tarvinnut maksaa konsertista mitään. Nyytiäinen oli suloinen, kun nousi seisomaan penkille (näin ei olisi saanut tehdä) ja huusi muumpapalle, että hänellä on kotona leikki muumipappa. Voi kun muumipappa olisi kuullut sen! Tanssimaankin pieni juhlakansa pääsi muumien kanssa. Minä järjestin oman lapseni kiinni muumipapan käteen, mukana oli, sen myönnän, pientä kyynärpäätaktiikkaa, mutta eipä lapsi ollut millänsäkään, joka joutui eroon muumipapasta. Takaisintulomatkalla eksyttiin tuomikirkon torille (vai miksi sitä kutsutaan? ) ja siellä oli sambakarnevaali juuri lähtemässä liikkeelle. Odotettiin sitten koko karnevaalikulkueen poismeno ennen kuin päästiin kotiin.

Aviomies menee tänään ensimmäistä yötä harjoittelijaksi postille, jakamaan postia. Voi kun tulisi vakipesti. On tämä ja ensi yö kun harjoittelee toisen kanssa ja ensi viikosta 11 pv. sitten jakaa yksin. Ja sitten katsovat, ottavatko palkkalistoilleen. Toivottavasti ei tarvitse pyörää. Aviomies ei osaa ajaa polkupyörällä.