Se käy näin: Antakaa lapsenne leikkiä hetki valvomatta värikkään muovailuvahan kanssa. Pieniä hitusia tarttuu sormiin ja eipä aikaakaan kuin nuo hituset ovat hiuksissa - eläväisen lapsen kädet ja sormet liikkuvat missa vaan. Ja kun sitten yritätte omin sormin saada muovailuvahaa pois hiuskiuhkurasta se tarttuu tiukasti kiinni hiukseen ja jättää raidan. Kun yritätte voimallisemmin saada väriä pois hiuksista lapsi huutaa:"Ai sattuu, ai sattuu". Siinä se - eikä parturia tarvita. sininen raita kotikonstein pikaisemmin kuin kampaajalla.

Eräs facebook ystäväni lukioajoilta oli heittänyt minut pois ystävistään. Soundilehden kannessakin ollut. Elämme varmaan eri maailmoissa kun minä a) en käytä alkoholia laisinkaan - ja se kuuluu heidän elämäänsä luonnollisena asiana b) uskon Jumalaan.Tuo Jumala tulee tärkeämmäksi vähitellen, en ole mitään yhtäkkistä herätystä saanut ja tässäkin asiassa olen kriittinen. Ja minulla on aina pelikorttina se, että minusta tulee uskonnonopettaja. Se ikään kuin selittää. Sillä mitään kuolemanjälkeistä elämää tämä uskonnollisuuteni ei tavoittele. Minä uskon tämänpuoleiseen. Tietenkin joku pappi voi osata saarnata sellaisella tavalla, että se herättää uskon myös kuolemanjälkeiseen. Mutta asenne on, että jos joku ei hyväksy minua tällaisena kuin nykysin olen, se on heidän murheensa - ei minun. Alkoholittomuuden suhteenolen ehdoton, valitettavasti. On luonteen ja ruumiin heikkoutta käyttää alkoholia - edes sitä vähääkään.

Tietenkin voisin kysyä myös tällaisten hylkäämisten jälkeen, että mikä minussa on vikana ja vastata samaan hengenvetoon, että se että minä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sen myötä minulla on ikään kuin toinen persoona (mikä ei kyllä ole toinen persoona oikeasti!) - kun tulee hypo/mania minussa herää jotain uutta tai pikemminkin vanhaa. Rupean kuuntelemaan rock-musiikkia ja saan siitä vielä lisää virtaa. Kun normaalimielentilassa koko rock on niin tylsää ja tyhjänpäiväistä. Paljon on muuttunut siitä kun piti olla notkumassa kaljalasi nenän edessä rock-kuppilassa. Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen aikaan se muuttui niin, että menin kaupungin rock-baariin, muutta join siellä aina vaan kahvia tai alkoholittomia virvokkeita. Ja sitten sunnuntaisin menin kirkkoon vaikka olisin ollut discossa klo 4 asti. Että kyllä minä (valitettavasti) olen nuoruuteni elänyt.

No, tämä minut hylännyt ystäväni ei kaivannut ystävyyttäni.
Ei facebook niin vakava asia ole.