Olen lukenut Judith Westonin kirjoittamaa kirjaa näyttelijän ohjaamisesta. Ja keskustelut facebookin keskusteluikkunassa sekä messengerissä Mohammadin kanssa. Sen kevään 2005 jälkeen hän siis kertoi, miksi tuli yhtäkkinen hiljaisuus ja kehoitti minua lukemaan Koraania, vaikka hän onkin huono muslimi. Minä puolestäni voisin lähettä hänelle arabian ja ranskankielisen Raamatun esim. joululahjaksi.

Kun tulimme päiväkodista nyytiäisen kanssa meille "Hei!" sanoi ennalta tuntematon nuori - ehkä n. 10 v. somalityttö. En muista varamsti miten keskustelumme eteni, mutta hän kysyi, mitä ajattelin hänen  vaatteestaan, kiiltävää kukkakangasta oleva hame maahan asti ja aika tyylitön huivi. Sanoin että ne ovat ihan hyvät - koska minä EN VOINUT sanoa, että onko äiti antanut sinulle tyylittömät vaatteet. Sitä hän EHKÄ tuolla kysymyksellään tarkoitti. Hirveän herttainen ja ihana tyttö kun aloitti keskustelun. Me puolestamme kerroimme (nyytiäinen kertoi) että kotona on Peppi Pitkätossu elokuva, joka on kirjastosta lainattu. Tyttö vielä halusi tietää, mikä nyytiäisen nimi on.

Joensuussa minulle hypon aikana tapahtui usein, että keskustelin kaupungilla ihmisten kanssaja sitten jälkeenpäin tapasin heidät uudelleen ja he muistivat minut, mutta minä en heti heitä. Työpaikalla huomattiin tämä minun "erilainen energiatasoni", että jotenkin muutun.Tärkeintä olisi, että tätä ei tapahtuisi sitten kun olen koulussa töissä. Tai ainakin, että minulla olisi selkeä taiteilijan profiili (ilmaisutaidon opettaja - ei voi olla normaali? Eihän?) jolloin paljon annetaan anteeksi.Kai.