Viiime viikolla kävin kolmessa yliopiston kirjastossa hakemassa graduun tarvitsemia kirjoja. Ja söin sushi-thai-puffetin Kaisaniemessä. Lisäksi kävin verotoimistossa, josta tarvitsin uuden verokortin, koska sivutuloverokortti meni keväällä Espoon opinto(koulu?)toimistoon. Jouduin viemään myös uuden päätuloverokortin työnantajalleni Seurelle, jolle joudun myös toimittamaan rikosrekisteriotteen, koska työskentelen lapsien kanssa. Seurelle kävellessä näin suomalaisen naisen seisovan ovensuussa pahvinen kahvikuppi kädessään ja ihan hetkisen ajan kuvittelin hänen olevan kerjäläinen. Hän poltti tupakkaa ja joi kahvia, sen tajusin nopeasti. Eräälle kerjäläiselle annoin muutaman kolikon. Olen sitä mieltä, että jos ihmisellä on jossain päin maailmaa paha olla eikä hän itse pysty vaikuttamaan ympäristöönsä niin hänellä on oikeus lähteä sieltä pois. Toinen ohjenuora on Raamatusta:"MInkä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle" (Jeesus sanoo). Mutta asian lopullinen ratkaisu ei ole, että he jäisivät Suomeen kerjäämään. Miksei kukaan pyri vaikuttamaan Romanian valtioon? Ongelma on, eikä siihen ole helppoa ratkaisua.

Äitini meni miesystävänsä kanssa Berliiniin. Oikeammin avopuolisonsa. Ensin muutti äitini luokse miehen kissa ja sen jälkeen mies. Kun ajattelin kadulla kulkiessa tuota matkaa niin ajattelin, että perheeni menee Berliiniin.

Mutta nyt minun täytyy palata graduni pariin. Olen hyvällä mielellä ja uskon, että se valmistuu ensi kevääksi.