Itse valitut lahjat ovat ehkä parhaimmat. Viime vuonna huivi ja kirja. Tänä vuonna samat. Viime vuonna miehen rahoilla tänä vuonna äitini rahoilla. Viime vuonna Aristoteleen Runousoppi. Tänä vuonna kirja Shakespearista. Tänä vuonna lahjat maksoivat 6 €, viime vuonna 8 €.

Jouluateria sujui hyvin kun olin itse kinkun paistanut. Pistin kovan kovaa vastaan, kun mies olisi halunnut paistaa vielä kinkkua enemmän, kun ei älynnyt että olin sen jo uuniin pistänyt klo 7.30. Mittari näytti oikeat 80 astetta. Siinä mitään lisäpaistamisia ei tarvittu.

Lapsella säilyi usko, että pukki toi lahjat vaikka hän ei sitä nähnytkään, pelkät lahjat minun käsissäni. Lapsen leikkimistä kun katsoo, niin tulee olo että olisi kiva kun hänellä olisi leikkikaveri ihan omasta perheestä. Vaan ei ole. Eikä tule. Valitettavasti. Vaan antaa vielä korkeamman eli Jumalan katsoa että meneekö tämä kuten minä suunnittelen.

Lapsen lahjoista minulle mieluisin oli kummitädin lähettämä neljän tuulen lakki. MIkä on kun nyt tulee muistoja omasta lapsuudesta. Lähinnä miten jotkut lahjat ovat olleet mahdottoman mieluisia. Ja televisiosta tulee sama Samu Sirkan joulutervehdys kuin aina, silloinkin. Hautausmaalle me ei täällä päästy vaikka jossain hautausmaalla olisi kuollut kummitätini, isäni sisko.