Rauhallisesti asiaan paneutuen ja omia aivoja käyttäen,  sain tulostimen toimimaan. Virhe oli siinä, että en ollut asentanut uutta väriainekasettia oikein koneeseen. Kalvo, joka suoasi säiliötä ei ollut puhjennut. Huokaus pääsi kun tajusin, että kone toimii.

Sähkölasku tuli. MItään ei tarvitse maksaa. Olemme kuluttaneet vähemmän sähköä kuin mitä oli arvioitu. Merkitseekö tämä sitä, että olemme kuormittamassa vähemmän planeettamme voimavaroja?

On jotenkin niin turvallinen olo. Jos jotain pahaa on tapahtuakseen, niin jokin virallinen taho kyllä auttaa. Ei siis pelota, kuten alkuaikoina kun aloitin tämän blogin pitämisen.

Prinsessa kirja oli jotenkin painostava lopuksi. Se palveli hyvin tehtäväänsä kun se kertoi mitä todellisuudessa oli ollut, selvisi miten todellisuus erosi elokuvan todellisuudesta. Mutta muuten kirjasta puuttui normaali kehityskaari. Lopussa oli edessä vain prinsessan kuolema. Kirja oli mielestäni puolitekoinen vaikka sitä varten on varmaan pitänyt tehdä suuri työ etsien sitä totuutta, minkä elämä oli muodostanut Anna Lappalaiselle.

Pojalle on tullut Pepin lisäksi uusia hahmoja satu- ja sankarimaailmaan. Peter Pan on jo tuttu juttu. Sitten on tuo Tarzan, joka silloin kun itse olin lapsi äännettiin "tartsan" ja nykyisin elokuvassa oli "tar-´san".  Taidan itsekin kääntyä tähän uuteen ääntämiseen. Tarzanin lisäksi oli mustanaamio, mutta sen julkaiseminen on lopetettu. Aku Ankka mainoksessa oli tilaajalahjana ihana (tai vähemmän ihana kun siitä puuttui Akun kuva) reppu. Mutta ei vielä ole aika Akulle, mussu ei vielä jaksa keskittyä kuvien katselemiseen niin, että löytäisi niistä juonen. Joskus kuuntelee kun minä luen sarjakuvaa hänelle. Nalle Puh, Aku Ankka.

Ilma on niin hämyisä ja minusta tuntuu, että jotain jännittävää tapahtuu kohta. Ainakin minulla on runovihko, johon kirjoittaa.